musiikki – Rozentals-seura ry.

Latviaa koronteeniin

maaliskuu 26, 2020 kirjoittaja admin

Yhä kiristyvä koronteeni (korona+karanteeni=koronteeni) on muiden kriisien tapaan sekä mahdollisuus että uhka. Uhkapuolesta huolehtinevat muut mediat, joten tässä keskitytään mahdollisuuksiin. Meillä on nyt nimittäin tavanomaista enemmän aikaa ja tarvetta käyttää erilaisia koronteenin takia tai muutenkin tarjolla olevia resursseja. Katsottavaa, kuunneltavaa ja luettavaa nimittäin riittää. Tässä pieni kooste tällä hetkellä saatavilla olevista latviankielisistä resursseista.

Elokuvia, ohjelmia, dokumentteja

Ohjaaja Kristīne Želven dokufiktio Mērijas ceļojums (Mērijan matka) ilmaiseksi: https://vimeo.com/275066444

Kokeellinen elokuvaohjaaja Ieva Balode tarjoaa elokuviaan ilmaiseksi: https://vimeo.com/user1393637?fbclid=IwAR3B8eL7_SGOr4iOu7fGZAy5ZhJzv9VWCv2vd0vSGGi0s1VBkmIw1Pkxrbc

Elokuvayhtiö Deep Sea Studios tarjoaa 3 elokuvaa ilmaiseksi: https://vimeo.com/deepseastudioslv

Latvian yleisradioyhtiö Latvijas sabiedriskie mediji (LSM) tarjoaa ohjelman nimeltä Literatūre (kirjallisuuskiertomatka), jossa latvialaisten klassikkokirjailijoiden jalanjälkiä tutkivat nyky-Latvian kirjailijat, muun muassa Suomessakin viime vuonna vieraillut Viisi sormea- kirjan tekijä Māra Zālīte. https://replay.lsm.lv/lv/raidijums/210/literature

Teatteria

Dailes teatterin näytelmäarkisto Satori-lehden saatesanoin: https://satori.lv/article/dailes-teatris-atver-izrazu-arhivu-interneta

Suomalaisillekin katsojille tutun Jaunais Rīgas Teātris -teatterin näyttelijät lukevat lempikirjojaan Vimeossa: https://vimeo.com/jaunaisrigasteatris/videos

Mukana mm Latvian tunnetuimpiin näyttelijöihin kuuluva Andris Keišs, joka lukee Rainisin Ave sol -runokokoelmaa kotikyläni maisemissa: https://vimeo.com/399596970?fbclid=IwAR2a4p8hxog324kSW34HhnhdOWZ8KxrTu6iX1l6mRJss1nnXmFvgcpbPRcQ

Latvialaisesta runoudesta ja Rainisista innostuneet voivat tutustua Rainisin tuotantoon myös suomeksi Rozentals-seuran Rainis. Se pysyy, joka muuttuu -kirjan avulla. Kirjaa saa seuran nettikaupasta (tässä linkki kauppaan), joka toimii myös poikkeustilan aikana.

Latvian kansallisteatteri Latvijas nacionālais teātris tarjoaa mahdollisuutta aina keskiviikkoisin äänestää yhtä kahdesta näytelmävaihtoehdoista, joista suosituin näkyy Kansallisteatterin Youtube-tilillä perjantai klo 19 – sunnuntai-iltaan asti. Äänestämään pääsee teatterin some-sivuilla (esimerkiksi, Facebookissa https://www.facebook.com/teatris/), näytelmät näkyvät: https://www.youtube.com/user/Nacionalaisteatris

Musiikkia

Harvat historialliset henkilöt jakavat suomalaisia ja latvialaisia. Kenraali Pavel Bermondt-Avalon on yksi sellainen. Latviassa Bermondtin joukot taistelivat itsenäistä valtiota puolustavia latvialaisia joukkoja vastaan. Runoilija Māra Zālīten ja säveltäjä Jānis Lūsēnsin runoelma Bermontiādei 100. Kā ābeļzieds ir brīvība (Bermondtiadi 100. Vapaus on kuin omenankukka) kertoo historiasta musiikki- ja runokielellä: https://replay.lsm.lv/lv/ieraksts/ltv/173430/bermontiadei-100-muzikala-poema-ka-abeldarzs-ir-briviba?fbclid=IwAR2aXCdOHTDuExBxhWHAbpW-PcAbEyfYSGSgS8K0CLChkz-mIcpMj41BV_I

Latvian kansallisooppera ja -baletti tarjoaa monen muun oopperatalon tavoin ilmaiseksi useita teoksia:

Imants Kalniņšin ooppera Spēlēju, dancoju (Soitin, tanssin): https://operavision.eu/en/library/performances/operas/i-played-i-danced-latvian-national-opera-and-ballet#

Puccinin La Rondine: https://operavision.eu/en/library/performances/flashback/la-rondine-latvian-national-opera

Wagnerin Lentävä hollantilainen: https://operavision.eu/en/library/performances/flashback/flying-dutchman-latvian-national-opera-and-ballet

Latvian kansallisoopperan 100-vuotisjuhlakonsertti Latvijas operai 100: https://operavision.eu/en/library/performances/flashback/anniversary-gala-latvian-national-opera-and-ballet

Paljon mielenkiintoista kuunneltavaa tarjoaa myös Latvian radio. Uldis Rudaks esittää 100 kaikkien aikojen latvialaista levyä ohjelmassaan Zibens pa dibenu: https://naba.lsm.lv/lv/naba/raidjumi/zibens-pa-dibenu/

Sanomalehtien lisäksi lukemaan pääsee myös kuukausilehtiä. Suurin osa lehdistä tarjoaa edullisia nettilehtiä. Sen lisäksi esimerkiksi lehtitalo Žurnāls Santa tarjoaa mahdollisuuden tutustua monenlaisiin lehtiin myös ilmaiseksi: https://www.manizurnali.lv/lasi-par-brivu.

Podcasteja

Kulttuurin ja itsenäisen ajattelun nettilehti Satori tarjoaa toimittaja Ivars Ījabsin ja Vents Zvaigznen keskusteluja latvialaisten tieteentekijöiden kanssa. Ohjelman Sargiet galvas! (Varokaa päätä!) aiheina muun muuassa aurinkotuulet, tulevaisuuden ruokaa ja konekääntäminen: https://satorilv.podbean.com/category/sargiet-galvas/

Vuodesta 2014 kirjallisuuteen ja filosofiaan keskittyneen Punctum-lehden Pandemiapäiväkirja seuraa ja analysoi koronteeniajan tapahtumia : http://www.punctummagazine.lv/2020/03/24/pandemijas-dienasgramata-santa-remere-arkartas-detokss/

Museoita

50 virtuaalimuseota Latviassa ja maailmalla: https://bibliotekaberniem.rcb.lv/2017/04/50-virtualie-muzeji-kolekcijas-izstades-un-ekskursijas-latvija-un-pasaule/?fbclid=IwAR2C2kDq8kf8pBAfbPF-WNDusMJIS55XeNK6iL5rsMrx3qyFvJBc9u-uVxw

Seminaareja

Poikkeuksena muuten latviankielisestä materiaalista otan mukaan myös kansainvälisen Gulag ja Suomi-seminaarin Neuvostoliiton poliittisten vainojen historiasta ja vankileirien saaristossa vuosina 1929-1953 surmatuista suomalaisista. Seminaarissa näistä aiheista puhuvat tutkijoiden ohella omaiset, toimittajat (mm Jukka Rislakki) ja tietokirjailijat. 29.1.2020 Helsingissä keskuskirjasto Oodin Kino Reginassa järjestetyn seminaarin pystyy katsomaan kokonaisuudessaan osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=1OxdgOT_5Ek&fbclid=IwAR2L5TqfeM5LWt95ls0ReZoXgpOmjH8W5I5mMrQv_bU0PmSxnxCeQPclWEw

Myös monet kirjastot laajentavat toimintaansa tarjoamalla monenlaisia resursseja meidän kaikkien käyttöön. 14. huhtikuuta 2020 saakka pääsee käsiksi esimerkiksi Latvian kansallisen digikirjasto LNDB:n lehtikokoelmiin osoitteessa http://www.periodika.lv/ Kokoelmassa on yli 1400 lehden digiversiot vuodelta 1748 nykypäivään, esimerkiksi Ceļojums uz Somiju (Suomen-matka): https://periodika.lndb.lv/periodika2-viewer/view/index-dev.html?lang=fr#panel:pp|issue:/p_001_aizk1934n03|page:1|issueType:P

Perheeni pitkäaikainen suosikki lapsille on http://www.pasakas.net/jaunumi/, jossa ilmaiseksi pääsee katsomaan piirrettyjä ja animoituja elokuvia, kuuntelemaan latvialaisia satuja, taruja ja kertomuksia.

Koronteenin jälkeen puhumme kaikki latviaa, eikö vain?
Pēc korontīnas visi runāsim latviski, vai ne?

Teksti: Gunta Paavola
Kuva: Kristaps Grundsteins, Unsplash

Puuooppera Hyrynsalmella

elokuu 6, 2019 kirjoittaja admin

Kaikki alkoi näystä, jossa laulajat laulavat puiden latvoista. Nyt tuo latvialaisen säveltäjä Anna Ķirsen saama idea on muotoutumassa Puuoopperaksi Hyrynsalmella, Mustarinda-seuran Metsänäyttämöllä.

Säveltäjä näki näkynsä valmistellessaan vuoden 2016 latvialaisille Sans souci- festivaaleille tulevaa työtään. Tuolloin valmistui Puuoopperan ensimmäinen osa, joka kiinnitti suomalaisten festivaalikävijöitten huomion. Tästä alkoi yhteistyö, joka huipentuu elokuussa hyrynsalmelaisella metsänäyttämöllä esitettävään Puuoopperaan.

Ķirsen mukaan metsä voi elää ilman ihmistä, mutta ihminen ei voi elää ilman metsää. Työllään hän haluaakin nostaa esiin metsien ja luonnon elävien prosessien merkitystä. Metsä ei pysy aina samanlaisena; se ei ole puupelto, vaan monimutkainen elävä kokonaisuus. Puut elävät eri ajassa kuin me ihmiset: puut voivat elää tuhansia vuosia ja ne sekä muut metsän elävät olennot kommunikoivat keskenään tavoilla, joista emme ehkä vielä tiedä kaikkea.

Varsinaisiin kulttuurieroihin oopperaa valmisteltaessa ei säveltäjän mukaan ole törmätty. Suomalaisilla ja latvialaisilla on Ķirsen mukaan samanlainen luontosuhde ja metsän tuntu. Hän nostaa esiin myös juhannuksen, joka on molemmille kansoille tärkeä juhla, mikä osaltaan kertoo luonnon ja vuodenkierron merkityksestä. ”Kun tulin ensimmäistä kertaa paikkaan, jossa ooppera Suomessa esitetään, ihoni nousi kananlihalle. Tunsin, että kohtalo toi minut tänne”, kertoo Ķirse.

Suurin osa Puuoopperan työryhmästä tulee Latviasta. Libretosta vastaa Andris Kalnozols, joka on saanut inspiraatiota Peter Wohllebenin kirjasta Puiden salainen elämä. Ohjaajana toimii Matīss Budovskis. Arkkitehti Austris Mailitis suunnittelee näyttämön, jonka rakenteet kompostoituvat viidessä vuodessa, ja lavasteista vastaa Andris Eglītis. Ruotsalainen Anna Petrini soittaa paetzold-huilua, erittäin harvinaista soitinta, jolla on vain muutama ammattimainen soittaja koko maailmassa.

Orkesteri ja Latvian radiokuoron jäsenistä koostuva laulajaryhmä harjoittelevat parhaillaan Riiassa. Radiokuorolaisilla on osaamista monenlaiseen äänen tuottamiseen, mikä kuuluu myös Puuoopperassa. Suomalaista osaamista hankkeeseen tuovat paikalliset tuottajat, ja yhteistyö kainuulaisten kanssa on säveltäjän mukaan sujunut erinomaisesti.

Rozentāls-seuran tuen Ķirse kertoo olevan erittäin tärkeä koko taiteelliselle työryhmälle. Seuralle on tärkeää tukea suomalais-latvialaista kulttuurialan yhteistyötä. On myös hienoa, että korkeatasoista latvialaista kulttuuria voi Suomessa nauttia myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Päärahoituksen hanke on saanut Koneen säätiöltä ja EU-hankkeesta, lisäksi mukana on useita eri yhteistyökumppaneita.

Jenni Kallionsivu
Kuvat: Ivars Burtnieks

Puuoopera esitetään Hyrynsalmella 17. ja 18.8. Esityksiin on vapaa pääsy, mutta paikkoja on rajoitettu määrä ja ilmaiset liput tulee varata ennakkoon. Samalla voi halutessaan varata myös paikan linja-autokuljetukseen Oulusta, Kajaanista, Kuhmosta tai Hyrynsalmelta. Kajaanin kuljetus on ajoitettu siten, että Helsingin suunnalta junalla tulijat ehtivät kyytiin. Lue lisää ja varaa liput Metsänäyttämön sivuilta.

Latvialainen paarma

lokakuu 3, 2018 kirjoittaja admin

Pakolaisilla on ollut suuri merkitys Baltian historiassa. Viron edellinen presidentti Hendrik Ilves oli syntynyt Tukholmassa. Latvian presidentti Vaira Vike-Freiberga oli kasvanut Kanadassa. Myös monilla kulttuurielämän aloilla ulkobaltialaiset ovat näytelleet merkittävää roolia – ei vähiten popmusiikissa.

Tukholman vanhassakaupungissa oli kuusikymmenluvulla pieni kellariklubi, jossa toimi latvialainen nuorisojärjestö. Suurin osa klubin jäsenistä oli syntynyt Ruotsissa, mutta heidän vanhempansa olivat pakolaisia, jotka olivat päätyneet Ruotsiin toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Monet olivat tulleet pienillä veneillä yli Itämeren. Per Olov Enquist on kuvannut yhtä vaihetta tässä aallosta kuuluisassa kirjassaan Legionärerna.

Kuusikymmenluku oli beat-musiikin kulta-aikaa. Ruotsissa toimi yli 600 popbändiä, suurin osa amatööripohjalta. Tietysti latvialaisen nuorisoklubinkin piti saada oma bändi. Sen perustajajäsenet olivat Janis Zilitis, Pavils Johansons ja Juris Kronbergs. (Otsikkokuvassa Janis on keskellä, Juris vasemmalla ja Pavils oikealla. Välillä bändi esiintyi ruotsinkieliselle yleisölle nimillä The Dawn tai Ladykillers, mutta pian nimeksi vakiintui Dundurs – Paarma. Aluksi bändi soitti aikakauden englanninkielisiä popkappaleita, mutta pian he huomasivat että tarvetta oli myös latviankielisille popille. Latviassa sävellettiin siihen aikaan jo aikaan paljon uusia iskelmiä. Raimonds Paulsin nousu oli alkanut, mutta rock oli Neuvosto-Latvian johtajille turmeluksen merkki (olin kirjoittamassa ”punainen vaate”, mutta se ei ihan sovi….). Niinpä poikien oli pakko tehdä omia kappaleita tai kääntää englanninkielisiä hittejä latviaksi. Jälkimaailmalle on säilynyt mm äänite, jossa he esittävät Ohio Express-yhtyeen kappaleen Yummy yummy latviaksi…. Pian seurasi myös latviaksi tulkittua Chuck Berrya ja Bob Dylania, esimerkiksi It’s all over now baby blue (Viss tagad zudis, baby blue), josta on aivan kunnioitettava äänite. Tämä esitys ei olisi ollut häpeäksi aikakauden suomalaisille bändeillekään.

Dundursin laulutuotantoa edisti se, että Pavilsin äiti Veronika Strelerte oli ollut merkittävä runoilija itsenäisessä Latviassa, ja yhtye esitti myös hänen tekstejään. Pavils että Juris kehittyivät molemmat merkittäviksi runoilijoiksi, eivätkä he olleet aivan huonoja muusikoitakaan. Ruotsissa toimivalla latviankielisellä bändillä oli ymmärrettävästi rajattu yleisö, mutta avuksi tuli levy-yhtiö Latvian Music, joka tuotti ja markkinoi levyjä latvialaisille emigranteille ympäri maailmaa. Dundurs teki yhtiölle neljä levyä, jotka ovat nykyisin keräilyharvinaisuuksia. Osa kappaleista on kuultavissa internetissä, hyvänä esimerkkinä Sininen karuselli (Zilais karuselis)

Juris Kronbergsin ensimmäinen runokokoelman Pazemes dzeja ilmestyi Tukholmassa vuonna 1970 latvialaisen emigranttikustantamon toimesta. Sen jälkeen hän on julkaissut useita omia kokoelmia ja kääntänyt ruotsiksi neuvostolatvialaista kirjallisuutta, mm Imants Ziedonisin runoja sekä Vizma Belsevican runoja ja romaaneja. Suomeksi on valitettavasti julkaistu vain vähän latvialaista kirjallisuutta, mutta siihen voi helposti tutustua Kronbergsin kuluisten ruotsinnosten kautta.

Vuonna 1975 Kronbergs hän oli vielä mukana toisessa ruotsinlatvialaisessa bändissä nimeltä Prusaku ansamblis. Yhtyeen ainoalla levyllä Dvesele uz gridas on useita hänen tekstejään.

Neuvostoliiton suhtautuminen emigrantteihin oli ongelmallinen. Emigranttien kautta pyrittiin levittämään maailmalle tietoa järjestelmän ansioista, siksi suhteita ei voitu kokonaan katkaista, mutta väistämättä heidän kauttaan kulki myös ei-toivottua tietoa vanhaan maahan jääneille sukulaisille. Juris Kronbergs sai aikanaan porttikiellon Latviaan pidettyään liian läheistä yhteyttä nuoriin latvialaisiin runoilijoihin. Jollakin tavalla informaatio kuitenkin kulki, ja niinpä rock-yhtye Perkons sävelsi 1980-luvulla Kronbergsin runon Kamer es tevi mileju (Niin kauan kun sinua rakastin). Kappaleesta on loistava video YouTubessa; loppupuolella Ieva Akuratere tekee lyhyen vierailun tyttönä, joka ei vastaakaan runoilijan rakkauteen. Nykyisin monet Latviassa pitävät Kronbergsiä yhtenä merkittävimmistä elossa olevista latviankielisistä runoilijoista.

Ruotsin lisäksi ulkolatvialaisia bändejä on ollut ainakin Yhdysvalloissa, Australiassa, Kanadassa ja Saksassa, jossa oli myös Länsi-Euroopan ainoa latviankielinen lukio. Näistä bändeistä tehtiin vuonna 2012 Yhdysvaltain latvialaisilla laulujuhlilla video, jossa vierailee myös Juris Kronbergs. Videossa on myös englanninkielinen teksti.

Reunamerkintöjä Liivinmaan kronikkaan

huhtikuu 3, 2018 kirjoittaja admin

Vizma Belsevica (1931 – 2005) oli yksi Latvian merkittävimpiä runoilijoita. Suomeksi häneltä ei tietääkseni ole käännetty mitään, mutta useimmat hänen runokokoelmansa on julkaistu ruotsiksi, samoin kuin kolmiosainen omaelämänkerrallinen romaanisarja Bille. Belsevican arvostusta kuvastaa se, että hänen kerrotaan olleen ehdokkaana myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Latviassa oli neuvostoaikana yleistä, että parhaat runoilijat kirjoittivat myös iskelmätekstejä. Vizma Belsevica voitti jopa kaksi kertaa radion laulukilpailun lauluillaan Es aiziet nevaru (1978) ja Kamola tineja (1979). Molemmat sävelsi Raimonds Pauls. Edellisen kappaleen lauloi kilpailussa Mirdza Zivere, jälkimmäisen Imants Skrastins. Varsinkin Kamola tineja on heti ensi kuulemalta mieleen painuva sävelmä, josta Raimonds Pauls teki ehkä hieman liiankin tunteellisen – voisi kuvitella, että hänellä oli mielessään Udo Jürgensin euroviisuvoitaja Merci Cherie vuodelta 1966. Kamola tineja on kuitenkin monin verroin laadukkaampi teksti. En edes yritä tulkinta tätä tekstiä, jossa vierivä lankakerä symboloi ohi virtaavaa aikaa.

https://www.youtube.com/watch?v=gfIaih2NYrg

Vizma Belsevica oli vaatimattomissa oloissa kasvanut työläistyttö, joka osoittautui lahjakkaaksi kirjoittajaksi. Neuvosto-Latviassa hän oli siis esikuvallinen taiteilija, ja hänet lähetettiin opiskelemaan Moskovan kuuluisaan Gorki-instituuttiin. Hänen opiskelutovereitaan instituutissa olivat mm Andrej Voznesensky ja Bella Ahmadulina.

Vuonna 1969, kun Neuvostoliiton ”suojasää” oli jo päättymässä, ilmestyi hänen neljäs runokokoelmansa ”Gadu gredzeni” (Vuosirenkaita). Se vedettiin kuitenkin myynnistä heti ilmestymispäivänä, ja runoilijalle määrättiin kiitokseksi neljän vuoden julkaisukielto. Syynä oli kirjaan sisältyvä runo ”Reunamerkintöjä Henricus Letticuksen Liivinmaan kronikkaan”. Siinä oli rinnakkain 1200-luvulla ilmestynyt kronikka Latvian ensimmäisestä valloituksesta, ja sen rinnalla runoilijan tulkinta siitä, mitä kirjoittaja oli hänen mukaansa todella ajatellut latvialasten kohtalosta. Vaikka runo näennäisesti käsitteli 1200-lukua, oli helppoa ajatella sen sopivan myös neuvostoaikaan (käännöksen pohjana on Juris Kronbergsin ruotsinnos):

Un raudi! Asaras par dzelzi kļūs,

Kad pienāks laiks. Un piemeklēts tiks ļaunums

No dzelžu lietus.

(Itke! Kun aika tulee, kyyneleet muuttuvat raudaksi, ja pahuuden ylle sataa rautainen sade.)

Vizma Belsevican ”Vuosirenkaat” pääsivät uudelleen julkisuuteen vasta perestroikan aikana. Vuonna 1988 rock-yhtye Sipoli esitti Liepajan musiikkijuhlilla laulusarjan, joka perustui Liivinmaan kronikkaan. Sarjan viimeinen laulu Kliedz mana tauta (Huuda, kansani) osallistui samana vuonna myös Latvian radion laulukilpailuun. Hieno laulu ei kuitenkaan noussut kärkisijoille, tällä kertaa kilpailussa oli mukana monta muutakin kantaa ottavaa laulua. Sipolin esitys löytyy kuitenkin YouTubesta.

https://www.youtube.com/watch?v=66IKNvoOb8M

Vizma Belsevican poika Klavs Elsbergs (1959 – 1987) oli myös yksi Latvian tunnetuimmista moderneista runoilijoista. Elsbergs oli aktiivisesti mukana 1980-luvun reformiliikkeessä, ja monet pitivät hänen kuolemaansa 5. huhtikuuta 1987 poliittisena murhana. Hän putosi, tai hänet pudotettiin, Jurmalassa alas kirjailijatalon ikkunasta.

Myös Elsbergin runoja on sävelletty paljon. Lyhyet ja näennäisen yksinkertaiset runot toimivat hyvin myös musiikkina. Yksi tunnetuimmista on Neatvadisimies, jonka Perkons-yhtye esitti vuonna 1987 Latvian radion laulukilpailussa. Juris Kulakovskin säveltämästä laulusta löytyy YouTubesta useita tulkintoja, oma suosikkini on Ieva Akurateren esitys Perkons-yhtyeen 25-vuotisjuhlakonsertista. Laulun nimen voisi ehkä suomentaa ”älkäämme sanoko hyvästi”. Runoilija valittaa, että hänen kohtalonsa on kuin kyynelet hämähäkin verkossa…

https://www.youtube.com/watch?v=Fw-7NU13ZWU

(Vizma Belsevican kuva: Vikipedija)

Tenavatähtien vuoro

helmikuu 28, 2018 kirjoittaja admin

Latvia on todellinen laulujuhlien ja kilpailuiden maa. Olihan niitä ennen Suomessakin, mutta Latviassa suuret laulu- ja tanssijuhlat ovat edelleen tärkeä osa kansallista kulttuuria. Kevyen musiikin alalla taas Latvian radion laulukilpailut olivat vuosina 1968 – 1994 tärkein kanava uudelle musiikille, ja laulavan vallankumouksen aikana radiokuuntelijat osoittivat mieltään äänestämällä ykköseksi Igo Fominsin laulun ”Pie laika”, jossa vaadittiin suorasanaisesti vapautta isänmaalle.

Jokin aika sitten kirjoitin tässä blogista latvialaisesta erikoisuudesta, laulavista perheistä, jotka kilpailevat säännöllisesti televisiossa. Suomesta ei sellaisia taitaisi löytyä tarpeeksi. Mutta tietysti Latvialla on myös omat tenavatähtensä, ja viime päivinä olen innostuneena surffaillut YouTubessa ja käynyt läpi vanhoja Mazo dziesmas Latvijai – kilpailuja. En koskaan ollut mikään suuri tenavatähtien ihailija, mutta latvialaisessa kilpailussa on joitakin hauskoja erikoispiirteitä. Monissa lauluissa lapset esiintyvät yhdessä jonkun tunnetun laulajan kanssa, ja kaikkien kilpailuiden loppunumerona on yhteislauluna Tikai ta – Juuri näin.

Tikai ta esitettiin ensi kerran Latvian radion laulukilpailussa vuonna 1988, ja esiintyjinä oli silloin tunnetuista liepajalaisista muusikoista koottu superyhtye Liepajas brali. ”Meillä” tarkoitti silloin Liepajaa, mutta nykyisin se taitaa viitata koko Latviaan. Laulun sanat voisivat hyvin olla vanhasta suomalaisesta koulun laulukirjasta – ”ei missään voi niin riemuita kuin Suomessa vain voipi”, mutta musiikki on reipasta rockia.

Usein lasten kanssa ohjelmassa esiintyy joku nimekäs laulaja. Yksi suosikeistani on Olga Rajecka, 1980-luvun suuri tähti, joka on tullut tunnetuksi muun muassa Imants Kalninsin laulujen tulkitsijana. Laulussa Pasaule, pasaulit hän viihtyy mainiosti lasten kanssa: lasten osuus on hienosti harjoiteltu.

Suurin osa ohjelmassa kuultavista lauluista on vanhoja tai uusia latvialaisia iskelmiä, välillä kyllästymiseen asti. Virkistävä poikkeus on noin 12-vuotias vetopasuunaa soittava Emils Mangulis, joka esittää Bill Haleyn 1950-luvulla tunnetuksi tekemän kappaleen Mambo rock. Hänen parinaan on Pits Andersons, Latvian Jussi Raittinen, joka on toimi maassa rock-musiikin lähettiläänä jo vaikeana neuvostoaikana.

Kaikki latvialaiset lapset eivät onneksi halua tenavatähdiksi. Maassa on näköjään kasvamassa myös ainakin 50 lahjakasta rumpalia. YouTubesta löytyy yllättäen video Andzejs Graudsin ylläpitämästä rumpukoulusta. Tässä ulkoilmakonsertissa Graudz oppilaineen esittää rock-klassikon vuodelta 1987, alun perin Jumprava-yhtyeen tunnetuksi tekemän kappaleen Talu aizgaja. Monet näyttävät yhä muistavat sen, oppilaiden äiditkin hyräilevät mukana. ”Siviilissä” Graudz soittaa rumpuja Gain Fast –nimisessä yhtyeessä.

Latvian laulavat perheet

joulukuu 12, 2017 kirjoittaja admin

Yksi Latvian televisiovuoden suurista tapahtumista on ohjelmasarja Laulavat perheet. Sarja on jatkunut jo toistakymmenen vuotta. Joka vuosi kymmenet musikaaliset perheet Balvista, Talsista, Ludzasta ja muualta Latviassa hiovat taitojaan ja osallistuvat ensin karsintakilpailuihin. Parhaiten onnistuneet pääsevät kansalliseen finaaliin, jossa on kunniavieraana Raimonds Pauls tai joku muu latvialaisen populaarimusiikin suuri nimi. Kilpailuohjelmisto kostuu pääasiassa iskelmäklassikoista, mutta myös kansanlauluilla ja isänmaallisilla lauluilla on ohjelmistossa oma sijansa. Hakusanalla Dziedošās ģimenes löytyy YouTubesta satoja näytteitä kilpailuohjelmistosta kymmenen vuoden ajalta.

Latvian laulavat perheet muistuttaa etäisesti Suomessakin televisiossa aikanaan suosittua Tenavatähdet –ohjelmaa, koska mukaan pääsevät myös perheen pienimmät taiteilijat. Latviassa mukana on kuitenkin kaiken ikäisiä perheenjäseniä. Suomesta tämä laulavien perheiden traditio näyttää kadonneen, vaikka sillä oli aikanaan tärkeä sija musiikin historiassa. Wolfgang Amadeus Mozart aloitti uransa tenavatähtenä kierrellen esiintymässä isänsä kanssa, ja Alppimaista löytyy vieläkin suosittuja jodlaavia perheyhtyeitä. Myös amerikkalaisessa country-musiikissa perheyhtyeillä on ollut suuri merkitys, muistetaan vaikkapa kuuluisa Carter Family.

Mutta palataan Latviaan, jossa perheyhtyeet elävät ja voivat hyvin. Otetaan aluksi tyypillinen esimerkki, Zakalninsin perhe Lielvārdesta. He voittivat kilpailun vuonna 2010. Päätähtenä on noin nelivuotias pikkusisko, mutta myös mummi, vaari ja isot siskot (tai olisivatko tytöt serkkuja tai tätejä?) kuuluvat tiimiin. Tuomaristossa vilahtaa säveltäjä Martins Brauns.

Zakalninsin perheen kilpailuohjelmistona oli tunnettuja latvialaisia kansanlauluja, mutta yleensä Laulavien perheiden musiikki on huomattavasti pop-henkisempää. Yksi latvialaisen rock-musiikin suurista klassikoista on Imants Kalninsin Dzeguzes balss (Käen ääni), jonka Menuets-yhtye levytti ensi kerran 1970-luvulla. Kappale elää edelleen. Sen esittää seuraavassa Dimantsin perhe Baldonesta.

Otetaan vielä varmemmaksi vakuudeksi toinen tulkinta samasta kappaleesta, tällä kertaa esittäjänä on Laicansin perhe Balvista. Tämä 7000 asukkaan pikkukaupunki on kaukana Riiasta, Latvian koilliskulmassa lähellä Venäjän rajaa, mutta kyllä sielläkin osataan…

On mielenkiintoista todeta, että myös 1980-luvun kansallisen herätyksen laulut elävät yhä vahvasti laulukilpailussa. Taisniba (Totuus) osallistui vuonna 1989 Mikrofons-laulukilpailuun, esittäjänä silloin Zodiaks-yhtye. Vaikka elettiin vielä neuvostoaikaa, radio ja televisio olivat jo kansanrintaman käsissä. Laulun sanoma oli ”Totuus, tule vihdoinkin ulos metallisesta arkusta”. Bruversin perhe Marupesta esitti sen vuoden 2010 kilpailussa. Alussa laulajat on kääritty mustiin kaapuihin ja sidottu köysin, mutta lopussa valkoinen vapaus pääsee esiin. Tulkintaa voisi ehkä pitää hieman yliampuvana, mutta ainakin se on vilpitön.

Toki monet ovat käyttäneet kilpailua myös ponnahduslautana ammattilaisuralle. Toki monet ovat käyttäneet kilpailua myös ponnahduslautana ammattilaisuralle. Yksi tällaisista on riikalainen Riču ģimene, joka ponnahti kuuluisuuteen romanihenkisellä ohjelmistollaan neljännellä Laulavat perheet -kierroksella. Yhtye esiintyy myös nimellä Richi Brothers. Veljesten ohjelmisto on muita kilpailijoita kansainvälisempää, he laulavat myös englanniksi, espanjaksi ja venäjäksi. Oma suosikkini on I can’t take my eyes off you, jonka he esittivät neljännessätoista Dziedošās ģimenes –konsertissa. Saksofonia soittavat tytöt taitavat tosin olla vierailijoita.

Laulavat perheet –kilpailu huipentuu aina kaikkien perheiden yhteisesitykseen. Vuonna 2010 päätösnumerona oli Zigmars Liepinsin klassikko Vel ir laiks, jonka kertosäe ”Latvija, Latvija, Latvija” lämmitti varmasti kaikkien katsojien sydämet. Ja se pukuloisto, se vetää vertoja vaikka meidän itsenäisyyspäivän juhlillemme….

Kurtisaanin nuotio

marraskuu 23, 2017 kirjoittaja admin

Jos päättäisin ryhtyä lauluntekijäksi, en varmaankaan ensimmäiseksi kirjoittaisi laulua nimeltä ”Kurtisaanin nuotio”. Tuntuisi yhtä omituiselta laulu nimeltä kuin ”Viidestoista yö”. Mutta minusta ei tullutkaan lauluntekijää…

Edvīns Zariņšin ”Kurtizāņu ugunskurs” on yksi tämän vuosituhannen suosituimmista latvialaisista lauluista. Sen levytti alun perin Dakota-niminen yhtye, joka perustettiin Bauskassa vuonna 1997. Alkuperäinen levytys löytyy YouTubesta, jossa sitä on kuunneltu jo yli kaksi miljoonaa kertaa. Laulu alkaa iskevästi: Missä on sinun naurusi, missä kyyneleesi? Mitään ei enää ole jäljellä….

En ole oikea henkilö arvostelemaan latviankielisiä tekstejä, mutta minusta tässä on samanlaista tunnelmaa kuin Juice Leskisen lauluissa. Nainen istuu yksinään ravintolassa, edessä lasi punaviiniä ja kädessä savuke. Unelmat sulavat kuin parafiini.

Skatiens pār telpu, lēni kā dūmi krīt,
Nezini vēl, kam mosties uz pleca rīt.

Katso, kuinka savu laskeutuu hiljalleen salin poikki
Et vielä tiedä, kenen olkapäältä aamulla heräät

Alkuperäinen Dakota soittaa country-musiikkia, ja se on vieraillut monilla eurooppalaisilla kantri-festivaaleilla. Valokuvissa laulun tekijä Zariņš poseeraa mieluiten cowboy-asussa hevosen kanssa. ”Kurtisaanin nuotiossa” näyttää kuitenkin olevan jotakin yleispätevää, sillä latvialaisesta YouTubesta löytyy laulusta toistakymmentä erilaista tulkintaa, parodioista koulutansseihin. Oma suosikkini on tämä versio, jossa laulu on taitavasti leikattu ääniraidaksi vanhaan amerikkalaiseen piirrettyyn filmiin. Esityksestä vastaa yhtye nimeltä Sapju kabinets.

Ehkä liikuttavin on tämä versio, jossa nuori tyttö ja poika esiintyvät koulun juhlasalissa. He selvästi jännittävät esiintymistä, mutta meni se kuitenkin ihan hyvin! Vahinko ettei tätä käännetty suomeksi.

Tässä vielä yksi todiste siitä, että Kurtisaanin nuotiosta on tullut klassikko. Tälläkin hetkellä sata nuorta Liepasta Daugavpilsiin istuu parhaillaan huoneessaan, laittaa kännykkäkameran päälle ja alkaa näppäillä kitaraansa:

Hyvää karhunkaatajan päivää

marraskuu 7, 2017 kirjoittaja admin

Muistatte kai, että ensi lauantaina 11. marraskuuta on karhunkaatajan päivä, Lāčplēša diena? Silloin juhlitaan taistelua, jossa latvialais-virolaiset joukot marraskuussa 1919 voittivat Riikaan tunkeutuneen saksalais-venäläisen armeijan. Heidän esikuvanaan oli kansallissankari Lāčplēsis, karhnkaataja, joka 1200-luvulla taisteli urheasti maahan tunkeutuneita saksalaisia vastaan. Jos teillä ei ole lauantaina mahdollisuutta sytyttää Riian linnan juurella kynttilää, voitte juhlia päivää katsomalla YouTubesta Lāčplēsis – oopperan. Tässä on näytteeksi Lāčplēsisin ja Laimdotan duetto Zigmārs Liepiņš rock-oopperasta, jota esitettiin valtavalla menestyksellä Latvian kansallisoopperassa vuonna 1988.

https://www.youtube.com/watch?v=CAkPn-Dju4E

Latvian kansalliseepos Lāčplēsis julkaistiin ensi kerran vuonna 1888. Se kertoo karhunkaatajan, Lāčplēsis taistelusta 1200-luvulla ulkomaisia valloittajia. Runomuotoisen kertomuksen sepitti kansantarujen pohjalta Andrejs Pumpurs (1841–1902). Eepoksen hahmot, kuten Laimdota, Kangars ja Staburadze ovat latvialaisille tuttuja siinä missä Väinämöinen ja Joukahainen meille, ja jokaisesta Latvian kaupungista taitaa löytyä Pumpursin katu. Lāčplēsis on on sankari, joka on kerran vapauttava Latvian kansan. Vaikka hän kaatuu taistelussa, Väinäjoella voi yhä vielä katsella keskiyöllä ikivanhaa näkyä:

Kerran aika koittaa, jolloin Karhunkaataja

yksin syöksee vainolaisen alas virran syöveriin.

Latvialle uusi aika, vapaa kansa syntyy niin.

(suom. Edgar Vaalgamaa)

Lāčplēsis ilmestyi ensi kerran 1888, ja sillä oli suuri vaikutus Latvian kansalliseen herätykseen. Latvialaisilla oli nyt oma kansalliseepos, niin kuin suomalaisilla ja virolaisillakin. Kun vuonna 1986 valmistauduttiin juhlimaan eepoksen satavuotisjuhlia, Latvian kansallisooppera päätti tilata säveltäjä Zigmārs Liepiņšilta siihen perustuvan oopperan. Libreton teki kirjailija Māra Zālīte.

Zigmārs Liepiņšin valinta tehtävään oli aika rohkea veto. Latviassa olisi toki ollut myös ”vakavaan” musiikkiin erikoistuneita säveltäjiä. Liepiņš kuului siihen muusikkojen piiriin, jotka olivat 1980-luvulla vieneet latvialaista populaarimusiikkia modernimpaan, kansainvälisempään suuntaan. Liepiņšin 60-vuotispäivien kunniaksi järjestetyssä konsertissa vuonna 2012 kuultiin uusi versio vanhasta hitistä Celojums (Matka). Solistina on Ivans Vanzovics ja pianon ääressä säveltäjä itse.

1980-luvulla Liepiņšin musiikki alkoi kuitenkin saada yhä enemmän poliittista väriä. Vuonna 1985 radion laulukilpailun voitti hänen sävellyksensä Zibsnī zvaigznes aiz Daugavas (Tähdet tuikkivat Daugavan takana). Elettiin aikoja, jolloin Neuvostoliitto kävi sotaa Afganistanissa ja joukossa oli myös balttilaisia asevelvollisia. Laulun viittaus kaukana vaeltaviin sotilaisiin oli vahvasti ajankohtainen, mutta ei kuitenkaan niin osoitteleva, että sensuuri olisi poistanut laulun.

https://www.youtube.com/watch?v=ywhBxFsdSzM

Vuonna 1987 Liepiņš osallistui laulukilpailuun vielä selvemmin poliittisella laululla, joka ei kuitenkaan menestynyt äänestyksessä. Sena kalpu diesma (Vanhan palvelijan laulu) kertoo Latvian valtiaista, jotka huomenna tai ylihuomenna heräävät. Toisissa olosuhteissa laulussa olisi voinut olla kyse vaikka tontuista, mutta vuonna 1987 Neuvostoliitossa aavisteltiin jo vallan vaihtumista.

https://www.youtube.com/watch?v=nLQzYoKS2is

Vuonna 1988 Latviassa vietettiin siis kansalliseepoksen satavuotisjuhlia. Kansalliseepoksen pohjalta tehty rock-ooppera oli rohkea veto. Voisitteko kuvitella, että Suomen Kansallisooppera olisi 1980-luvulla tilannut Otto Donnerilta Kalevala-aiheisen oopperan? Väinämöisenä olisi ollut Pepe Willberg, Joukahaisena Rauli Badding Somerjoki ja Ainon roolissa Arja Saijonmaa? Ei ikinä. Mutta Latviassa näin tehtiin. Lāčplēsisin roolissa oli Igo ja Laimdotana Zodiac-yhtyeestä tunnetuksi tullut Maija Lūsēna. Oopperan roisto, Kangars, oli Imants Vanzovičs.

Kun rock-ooppera Lāčplēsis valmistui eepoksen satavuotisjuhliin vuonna 1988, uusi kansallinen herätys oli jo alkanut. Elokuun 8. päivä oli perustettu kansanrintama. Oopperan ensi-ilta oli kaksi viikkoa sen jälkeen, 23. elokuuta. Marraskuun 11. 1988 Latviassa vietettiin taas ensi kerran 40 vuoteen Lāčplēsisin päivää. Oopperasta tuli valtava menestys. Se esitettiin 43 kertaa täysille katsomoille, ja sen näki lähes kaksisataa tuhatta ihmistä. Se näytettiin myös televisiossa ja siitä julkaistiin kolmen levyn paketti. Koko tv-taltioinnin voi edelleen katsoa YouTubesta.

Vuosia on mennyt. Latvian kansallisoopperan johtaja toimii nykyisin Zigmārs Liepiņš. Ja kun ensi vuonna juhlitaan satavuotiasta Latviaa, juhlaohjelmassa on tietysti Lāčplēsis.

Latgallialaisen rockin lyhyt historia

lokakuu 26, 2017 kirjoittaja admin

Kun ajaa Virosta itäistä reittiä Latviaan, ensimmäinen vastaan tuleva kaupunki on Aluksne. Jos jatkaa Venäjän rajan pinnassa vielä etelään, seuraavina tulevat Balvi, Ludza, Dagda ja Kraslava, kunnes saavutaan Daugavpilsiin. Täällä ollaan 400 kilometriä itään Riiasta, syvimmässä Latgalliassa, yhdellä EU:n köyhimmistä alueista. Kaupunkien välissä maisemat ovat sankkaa metsää, harmaita töllejä, kirkkoja ja pieniä järviä. Mieleen tulee kuva vanhasta mummosta muistelemassa poikaa, joka on kauan sitten muuttanut suureen kaupunkiin.

Latgallia tunnetaan kansanlaulujen ja tanssien maana. Heti Balvin jälkeen autoilija ohittaa Upīten kylän, jossa järjestetään joka syyskuu suuri musiikkitapahtuma Upītes Uobeļduorzs. Daigavpilsissä on vuosittain festivaali nimeltä Muzykys Skrytuļs. Ylläolevan laulun nimeltä Babeņa on tuottanut folkloristi Ansis Ataols Bērziņš, joka johtaa päätöinään ”Maskačkas spēlmaņi” –nimistä kansanmusiikkiyhtyettä. Itse asiassa ahkera selailu tuo YouTubesta esiin yllättävän paljon Latgale-aiheista musiikkia. Ensi silmäyksellä suurin osa niistä näyttäisi toistavan kuvaa Latgalliasta syksyisten jokien ja peltojen maana, kuten Latgallian Kari Tapion, Juris Ostrovskin laulussa Daugaveņa. Videossa Jurisin taustalla näyttää olevan sama Latvian kansallismaisemaan kuuluva Daugavan mutka, joka oli ennen muistaakseni vanhassa 20 latin setelissä.

Itse asiassa Latgallian historia poikkeaa aika lailla muun Latvian vaiheista. Latgallialaiset ovat enimmäkseen katolisia, kun muu Latvia on luterilainen. Vasta sata vuotta sitten, Venäjän vallankumousvuonna, Rezeknessä kokoontunut latgallialaisten kongressi, äänesti liittyykö Latgallia Venäjään vai Latviaan. Latvia voitto ylivoimaisesti, mutta sen hintana oli lupaus, jonka mukaan latgalliasta tulisi Latvian toinen virallinen kieli. 1930-luvun puolivälissä, kun poliittinen ilmapiiri muutenkin muuttui, latgallian kieli menetti kuitenkin erikoisasemansa. Sata vuotta sitten latgallian puhujia arvioidaan olleen puoli miljoonaa.

Tänään heitä on enää runsaat sata tuhatta. Latgallian suurin kaupunki Daugavpils on täysin venäläistynyt, latgalliaa puhutaan lähinnä Rezeknessä ja maaseudulla. Ulkomaalaisen korviin se ei paljon poikkea latviasta, eikä matkailija yleensä törmää missään latgallinkieliseen tekstiin. Latgallia on kuitenkin oma kielensä, jossakin latvian ja liettuan välimailla. Kirjoitetusta tekstistä sen tunnistaa helpoimmin siitä, että kirjaimistoon kuuluu latvian kielestä puuttuva y-kirjain. Näytteen latgallian kielestä löytää vaikkapa Borowa MC-nimisen räppärin videolta I kod līsmeņa suok dzist. Latgallialaiset ystäväni kertovat avuliaasti, että se tarkoittaa samaa kuin latvian Un kads lismenis sak dzist, eli kun liekki alkaa sammua. Rakkausasioita, siis. Borowan alkuperäinen versio on hävinnyt YouTubesta (3.4.2018), mutta tilalle on tullut tämä yllättävä amerikkalais-latgallialainen versio:

Borowa MC ja muut räppärit todistavat, että latgallian käyttö ei rajoitu kansanlauluihin ja humppamusiikkiin. Se on elävä kieli. Pienellä etsimisellä internetistä löytyy jopa sivusto, jolla esitetään kaksikymmentä suosituinta latgallian kielellä laulavaa artistia (grupas kuras dzied latgalu valoda). Sivuilta ilmenee, että suuri osa latgallialaisista muusikoista edustaa edelleen folkin eri muotoja, folk-rockia, ”post-folkia” ja niin edespäin, mutta uusia suuntauksia löytyy hiphopiin saakka. Yksi ensimmäisistä latgallian kielellä laulaneista rock-yhtyeistä oli näyttelijä Krtistaps Rasimsin toistakymmentä vuotta sitten perustama varsin korkeatasoinen Bez PVN, joka toimii edelleen. Latgallian ”Bobs Dilans” on Vincents Kūkojs.

Oma suosikkini listalla on Preiļistä kotoisin oleva folk metal-yhtye Green Novice. Preiļi on seitsemän tuhannen asukkaan pikkukaupunki Daugavpilsin ja Rezeknen välillä, mutta nelimiehinen yhtye on sieltä käsin esiintynyt festivaaleilla Latviassa, Liettuassa ja Ukrainassa sekä tehnyt useita levyjä. Näytteeksi olen YouTubesta valinnut heidän esityksensä Vylkataks (Ihmissusi), joka on taltioitu Kilmin Zaibun festivaaleilta Liettuasta. Huomatkaa, että yhtyeen esityksissä liehuu komeasti Latgallian oma lippu, jossa on keskellä maakunnan vaakuna.

Kaikesta lippujen heiluttamisesta huolimatta ei tarvitse pelätä, että Latgallia pyrkisi seuraamaan Katalonian esimerkkiä. Sen estää sekin, että maakunnan asukkaista on nykyisin puolet venäjänkielisiä. Mutta internetin myötä on näköjään syntynyt oikea latgallialaisen kulttuurin renessanssi. Tästa todistaa sekin, että Latvian radio käynnisti pari kuukautta sitten verkossa uuden latgallian kielisen musiikin kanavan. Ne jotka eivät vielä ole saaneet tarpeekseen, voivat siirtyä osoitteeseen http://latgaliesi.pieci.lv

Maailman paras tyttöbändi?

lokakuu 20, 2017 kirjoittaja admin

Tyttöbändeillä on ollut merkittävä sija rockin historiassa. Niiden ensimmäinen loistokausi oli jo 1960-luvulla, ja 1990-luvulla ne nousivat uuteen kukoistukseen Spice Girlsin mukana. Suomessa idea ei jostakin syystä ole oikein ottanut tulta, ellei sitten lasketa mukaan Metro-tyttöjä, mutta Latvian popmusiikin historiasta löytyy ainakin yksi legendaarinen tyttöbändi, lyhytikäiseksi jäänyt Dāmu pops. Sen muodostivat Ieva Akuratere, Olga Rajecka, Maija Lūsēna ja Edīte Baušķeniece, jotka olivat jo saavuttaneet mainetta maan tunnetuimpien rock-yhtyeiden solisteina.

Ieva Akuratere kertoo muistelmissaan, että idea yhtyeen perustamiseen tuli amerikkalais-latvialaiselta basistilta Gatis Gaujnieksilta, joka halusi löytää vuoden 1990 Mikrofons-laulukilpailua varten sopivan esittäjän kappalelleen ”Varbūt rīt” (Ehkä huomenna). Laulu ei noussut ihan ykkössijalle, mutta päätöskonsertista tehty taltiointi on yksi kaikkien aikojen riemukkaimpia rock-esityksiä. (Vaikka kappale ei innostaisikaan, malttakaa katsoa puoleen väliin, jolloin lavalle saapuu uusia, tuoreita voimia, ilmeisesti esiintyjien pikkusiskot !)

Tällainen yhtye olisi voinut päästä vaikka kuinka pitkälle. Vuosi 1990 oli kuitenkin Baltiassa erittäin vaikea sekä taloudellisesti että poliittisesti. Kukaan ei päässyt vuolemaan rock-musiikilla kultaa. Kaikilla neljällä solistilla onkin ollut ennen ja jälkeen omat, ansiokkaat uransa. Esimerkiksi Olga Rajecka on tullut tunnetuksi säveltäjä Imants Kalninsin suosikkiesiintyjänä, joka on ollut mukana monissa säveltäjän projekteissa. Kuvassa (yllä) yhtye on vuoden 2000 revival-kokoonpanossa.

Dāmu pops on kuitenkin jäänyt elämään latvialaisessa popmusiikissa. Yhtye on muutaman kerran kokoontunut konserteissa muistelemaan vanhoja hittejään, ja selaamalla YouTubea huomaa nopeasti, että monenlaisia juhlia varten on koottu varta vasten paikallisia Dāmu pops –covereita. Kiinnostavin näistä on huumoriyhtye Latgales dāmu pops, jonka ura taitaa olla jo pitempi kuin esikuvansa. Taustatietoja yhtyeestä en ole löytänyt, mutta ainakin nimen perusteella heidän olettaisi olevan kotoisin itäisimmästä Latviasta, Latgalesta.

Latgales dāmu pops koostuu kolmesta reippaasta naisesta, jotka eivät epäröi tehdä pilaa edes omasta ulkomuodostaan. YouTubesta löytyy aikamoinen määrä heidän videoitaan, hauskin näistä on ehkä Skaistuma etalons (Kauneuden mittapuu), joka tapahtuu pienen marketin vaatekaupassa jossakin Latgalessa.