Latvialainen paarma

Pakolaisilla on ollut suuri merkitys Baltian historiassa. Viron edellinen presidentti Hendrik Ilves oli syntynyt Tukholmassa. Latvian presidentti Vaira Vike-Freiberga oli kasvanut Kanadassa. Myös monilla kulttuurielämän aloilla ulkobaltialaiset ovat näytelleet merkittävää roolia – ei vähiten popmusiikissa.

Tukholman vanhassakaupungissa oli kuusikymmenluvulla pieni kellariklubi, jossa toimi latvialainen nuorisojärjestö. Suurin osa klubin jäsenistä oli syntynyt Ruotsissa, mutta heidän vanhempansa olivat pakolaisia, jotka olivat päätyneet Ruotsiin toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Monet olivat tulleet pienillä veneillä yli Itämeren. Per Olov Enquist on kuvannut yhtä vaihetta tässä aallosta kuuluisassa kirjassaan Legionärerna.

Kuusikymmenluku oli beat-musiikin kulta-aikaa. Ruotsissa toimi yli 600 popbändiä, suurin osa amatööripohjalta. Tietysti latvialaisen nuorisoklubinkin piti saada oma bändi. Sen perustajajäsenet olivat Janis Zilitis, Pavils Johansons ja Juris Kronbergs. (Otsikkokuvassa Janis on keskellä, Juris vasemmalla ja Pavils oikealla. Välillä bändi esiintyi ruotsinkieliselle yleisölle nimillä The Dawn tai Ladykillers, mutta pian nimeksi vakiintui Dundurs – Paarma. Aluksi bändi soitti aikakauden englanninkielisiä popkappaleita, mutta pian he huomasivat että tarvetta oli myös latviankielisille popille. Latviassa sävellettiin siihen aikaan jo aikaan paljon uusia iskelmiä. Raimonds Paulsin nousu oli alkanut, mutta rock oli Neuvosto-Latvian johtajille turmeluksen merkki (olin kirjoittamassa ”punainen vaate”, mutta se ei ihan sovi….). Niinpä poikien oli pakko tehdä omia kappaleita tai kääntää englanninkielisiä hittejä latviaksi. Jälkimaailmalle on säilynyt mm äänite, jossa he esittävät Ohio Express-yhtyeen kappaleen Yummy yummy latviaksi…. Pian seurasi myös latviaksi tulkittua Chuck Berrya ja Bob Dylania, esimerkiksi It’s all over now baby blue (Viss tagad zudis, baby blue), josta on aivan kunnioitettava äänite. Tämä esitys ei olisi ollut häpeäksi aikakauden suomalaisille bändeillekään.

 

Dundursin laulutuotantoa edisti se, että Pavilsin äiti Veronika Strelerte oli ollut merkittävä runoilija itsenäisessä Latviassa, ja yhtye esitti myös hänen tekstejään.  Pavils että Juris kehittyivät molemmat merkittäviksi runoilijoiksi, eivätkä he olleet aivan huonoja muusikoitakaan. Ruotsissa toimivalla latviankielisellä bändillä oli ymmärrettävästi rajattu yleisö, mutta avuksi tuli levy-yhtiö Latvian Music, joka tuotti ja markkinoi levyjä latvialaisille emigranteille ympäri maailmaa. Dundurs teki yhtiölle neljä levyä, jotka ovat nykyisin keräilyharvinaisuuksia. Osa kappaleista on kuultavissa internetissä, hyvänä esimerkkinä Sininen karuselli (Zilais karuselis)

Juris Kronbergsin ensimmäinen runokokoelman Pazemes dzeja ilmestyi Tukholmassa vuonna 1970 latvialaisen emigranttikustantamon toimesta. Sen jälkeen hän on julkaissut useita omia kokoelmia ja kääntänyt ruotsiksi neuvostolatvialaista kirjallisuutta, mm Imants Ziedonisin runoja sekä Vizma Belsevican runoja ja romaaneja. Suomeksi on valitettavasti julkaistu vain vähän latvialaista kirjallisuutta, mutta siihen voi helposti tutustua Kronbergsin kuluisten ruotsinnosten kautta.

Vuonna 1975 Kronbergs hän oli vielä mukana toisessa ruotsinlatvialaisessa bändissä nimeltä Prusaku ansamblis. Yhtyeen ainoalla levyllä Dvesele uz gridas on useita hänen tekstejään.

Neuvostoliiton suhtautuminen emigrantteihin oli ongelmallinen. Emigranttien kautta pyrittiin levittämään maailmalle tietoa järjestelmän ansioista, siksi suhteita ei voitu kokonaan katkaista, mutta väistämättä heidän kauttaan kulki myös ei-toivottua tietoa vanhaan maahan jääneille sukulaisille. Juris Kronbergs sai aikanaan porttikiellon Latviaan pidettyään liian läheistä yhteyttä nuoriin latvialaisiin runoilijoihin. Jollakin tavalla informaatio kuitenkin kulki, ja niinpä rock-yhtye Perkons sävelsi 1980-luvulla Kronbergsin runon Kamer es tevi mileju (Niin kauan kun sinua rakastin). Kappaleesta on loistava video YouTubessa; loppupuolella Ieva Akuratere tekee lyhyen vierailun tyttönä, joka ei vastaakaan runoilijan rakkauteen. Nykyisin monet Latviassa pitävät Kronbergsiä yhtenä merkittävimmistä elossa olevista latviankielisistä runoilijoista.

 

 

Ruotsin lisäksi ulkolatvialaisia bändejä on ollut ainakin Yhdysvalloissa, Australiassa, Kanadassa ja Saksassa, jossa oli myös Länsi-Euroopan ainoa latviankielinen lukio. Näistä bändeistä tehtiin vuonna 2012 Yhdysvaltain latvialaisilla laulujuhlilla video, jossa vierailee myös Juris Kronbergs. Videossa on myös englanninkielinen teksti.

 

Reunamerkintöjä Liivinmaan kronikkaan

Vizma Belsevica (1931 – 2005) oli yksi Latvian merkittävimpiä runoilijoita. Suomeksi häneltä ei tietääkseni ole käännetty mitään, mutta useimmat hänen runokokoelmansa on julkaistu ruotsiksi, samoin kuin kolmiosainen omaelämänkerrallinen romaanisarja Bille. Belsevican arvostusta kuvastaa se, että hänen kerrotaan olleen ehdokkaana myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Latviassa oli neuvostoaikana yleistä, että parhaat runoilijat kirjoittivat myös iskelmätekstejä. Vizma Belsevica voitti jopa kaksi kertaa radion laulukilpailun lauluillaan Es aiziet nevaru (1978) ja Kamola tineja (1979). Molemmat sävelsi Raimonds Pauls. Edellisen kappaleen lauloi kilpailussa Mirdza Zivere, jälkimmäisen Imants Skrastins. Varsinkin Kamola tineja on heti ensi kuulemalta mieleen painuva sävelmä, josta Raimonds Pauls teki ehkä hieman liiankin tunteellisen – voisi kuvitella, että hänellä oli mielessään Udo Jürgensin euroviisuvoitaja Merci Cherie vuodelta 1966. Kamola tineja on kuitenkin monin verroin laadukkaampi teksti. En edes yritä tulkinta tätä tekstiä, jossa vierivä lankakerä symboloi ohi virtaavaa aikaa.

https://www.youtube.com/watch?v=gfIaih2NYrg

Vizma Belsevica oli vaatimattomissa oloissa kasvanut työläistyttö, joka osoittautui lahjakkaaksi kirjoittajaksi. Neuvosto-Latviassa hän oli siis esikuvallinen taiteilija, ja hänet lähetettiin opiskelemaan Moskovan kuuluisaan Gorki-instituuttiin. Hänen opiskelutovereitaan instituutissa olivat mm Andrej Voznesensky ja Bella Ahmadulina.

Vuonna 1969, kun Neuvostoliiton ”suojasää” oli jo päättymässä, ilmestyi hänen neljäs runokokoelmansa ”Gadu gredzeni” (Vuosirenkaita). Se vedettiin kuitenkin myynnistä heti ilmestymispäivänä, ja runoilijalle määrättiin kiitokseksi neljän vuoden julkaisukielto. Syynä oli kirjaan sisältyvä runo ”Reunamerkintöjä Henricus Letticuksen Liivinmaan kronikkaan”. Siinä oli rinnakkain 1200-luvulla ilmestynyt kronikka Latvian ensimmäisestä valloituksesta, ja sen rinnalla runoilijan tulkinta siitä, mitä kirjoittaja oli hänen mukaansa todella ajatellut latvialasten kohtalosta. Vaikka runo näennäisesti käsitteli 1200-lukua, oli helppoa ajatella sen sopivan myös neuvostoaikaan (käännöksen pohjana on Juris Kronbergsin ruotsinnos):

Un raudi! Asaras par dzelzi kļūs,  

Kad pienāks laiks. Un piemeklēts tiks ļaunums

No dzelžu lietus.

(Itke! Kun aika tulee, kyyneleet muuttuvat raudaksi, ja pahuuden ylle sataa rautainen sade.)

Vizma Belsevican ”Vuosirenkaat” pääsivät uudelleen julkisuuteen vasta perestroikan aikana. Vuonna 1988 rock-yhtye Sipoli esitti Liepajan musiikkijuhlilla laulusarjan, joka perustui Liivinmaan kronikkaan. Sarjan viimeinen laulu Kliedz mana tauta (Huuda, kansani) osallistui samana vuonna myös Latvian radion laulukilpailuun. Hieno laulu ei kuitenkaan noussut kärkisijoille, tällä kertaa kilpailussa oli mukana monta muutakin kantaa ottavaa laulua. Sipolin esitys löytyy kuitenkin YouTubesta.

https://www.youtube.com/watch?v=66IKNvoOb8M

Vizma Belsevican poika Klavs Elsbergs (1959 – 1987) oli myös yksi Latvian tunnetuimmista moderneista runoilijoista. Elsbergs oli aktiivisesti mukana 1980-luvun reformiliikkeessä, ja monet pitivät hänen kuolemaansa 5. huhtikuuta 1987 poliittisena murhana. Hän putosi, tai hänet pudotettiin, Jurmalassa alas kirjailijatalon ikkunasta.

Myös Elsbergin runoja on sävelletty paljon. Lyhyet ja näennäisen yksinkertaiset runot toimivat hyvin myös musiikkina. Yksi tunnetuimmista on Neatvadisimies, jonka Perkons-yhtye esitti vuonna 1987 Latvian radion laulukilpailussa. Juris Kulakovskin säveltämästä laulusta löytyy YouTubesta useita tulkintoja, oma suosikkini on Ieva Akurateren esitys Perkons-yhtyeen 25-vuotisjuhlakonsertista. Laulun nimen voisi ehkä suomentaa ”älkäämme sanoko hyvästi”. Runoilija valittaa, että hänen kohtalonsa on kuin kyynelet hämähäkin verkossa…

https://www.youtube.com/watch?v=Fw-7NU13ZWU

(Vizma Belsevican kuva: Vikipedija)

Tenavatähtien vuoro

Latvia on todellinen laulujuhlien ja kilpailuiden maa. Olihan niitä ennen Suomessakin, mutta Latviassa suuret laulu- ja tanssijuhlat ovat edelleen tärkeä osa kansallista kulttuuria. Kevyen musiikin alalla taas Latvian radion laulukilpailut olivat vuosina 1968 – 1994 tärkein kanava uudelle musiikille, ja laulavan vallankumouksen aikana radiokuuntelijat osoittivat mieltään äänestämällä ykköseksi Igo Fominsin laulun ”Pie laika”, jossa vaadittiin suorasanaisesti vapautta isänmaalle.

Jokin aika sitten kirjoitin tässä blogista latvialaisesta erikoisuudesta, laulavista perheistä, jotka kilpailevat säännöllisesti televisiossa. Suomesta ei sellaisia taitaisi löytyä tarpeeksi. Mutta tietysti Latvialla on myös omat tenavatähtensä, ja viime päivinä olen innostuneena surffaillut YouTubessa ja käynyt läpi vanhoja Mazo dziesmas Latvijai – kilpailuja. En koskaan ollut mikään suuri tenavatähtien ihailija, mutta latvialaisessa kilpailussa on joitakin hauskoja erikoispiirteitä. Monissa lauluissa lapset esiintyvät yhdessä jonkun tunnetun laulajan kanssa, ja kaikkien kilpailuiden loppunumerona on yhteislauluna Tikai ta – Juuri näin.

Tikai ta esitettiin ensi kerran Latvian radion laulukilpailussa vuonna 1988, ja esiintyjinä oli silloin tunnetuista liepajalaisista muusikoista koottu superyhtye Liepajas brali. ”Meillä” tarkoitti silloin Liepajaa, mutta nykyisin se taitaa viitata koko Latviaan. Laulun sanat voisivat hyvin olla vanhasta suomalaisesta koulun laulukirjasta – ”ei missään voi niin riemuita kuin Suomessa vain voipi”, mutta musiikki on reipasta rockia.

 

 

Usein lasten kanssa ohjelmassa esiintyy joku nimekäs laulaja. Yksi suosikeistani on Olga Rajecka, 1980-luvun suuri tähti, joka on tullut tunnetuksi muun muassa Imants Kalninsin laulujen tulkitsijana. Laulussa Pasaule, pasaulit hän viihtyy mainiosti lasten kanssa: lasten osuus on hienosti harjoiteltu.

Suurin osa ohjelmassa kuultavista lauluista on vanhoja tai uusia latvialaisia iskelmiä, välillä kyllästymiseen asti. Virkistävä poikkeus on noin 12-vuotias vetopasuunaa soittava Emils Mangulis, joka esittää Bill Haleyn 1950-luvulla tunnetuksi tekemän kappaleen Mambo rock. Hänen parinaan on Pits Andersons, Latvian Jussi Raittinen, joka on toimi maassa rock-musiikin lähettiläänä jo vaikeana neuvostoaikana.

 

Kaikki latvialaiset lapset eivät onneksi halua tenavatähdiksi. Maassa on näköjään kasvamassa myös ainakin 50 lahjakasta rumpalia. YouTubesta löytyy yllättäen video Andzejs Graudsin ylläpitämästä rumpukoulusta. Tässä ulkoilmakonsertissa Graudz oppilaineen esittää rock-klassikon vuodelta 1987, alun perin Jumprava-yhtyeen tunnetuksi tekemän kappaleen Talu aizgaja. Monet näyttävät yhä muistavat sen, oppilaiden äiditkin hyräilevät mukana. ”Siviilissä” Graudz soittaa rumpuja Gain Fast –nimisessä yhtyeessä.

 

Latvian laulavat perheet

Yksi Latvian televisiovuoden suurista tapahtumista on ohjelmasarja Laulavat perheet. Sarja on jatkunut jo toistakymmenen vuotta. Joka vuosi kymmenet musikaaliset perheet Balvista, Talsista, Ludzasta ja muualta Latviassa hiovat taitojaan ja osallistuvat ensin karsintakilpailuihin. Parhaiten onnistuneet pääsevät kansalliseen finaaliin, jossa on kunniavieraana Raimonds Pauls tai joku muu latvialaisen populaarimusiikin suuri nimi. Kilpailuohjelmisto kostuu pääasiassa iskelmäklassikoista, mutta myös kansanlauluilla ja isänmaallisilla lauluilla on ohjelmistossa oma sijansa. Hakusanalla Dziedošās ģimenes löytyy YouTubesta satoja näytteitä kilpailuohjelmistosta kymmenen vuoden ajalta.

Latvian laulavat perheet muistuttaa etäisesti Suomessakin televisiossa aikanaan suosittua Tenavatähdet –ohjelmaa, koska mukaan pääsevät myös perheen pienimmät taiteilijat. Latviassa mukana on kuitenkin kaiken ikäisiä perheenjäseniä. Suomesta tämä laulavien perheiden traditio näyttää kadonneen, vaikka sillä oli aikanaan tärkeä sija musiikin historiassa. Wolfgang Amadeus Mozart aloitti uransa tenavatähtenä kierrellen esiintymässä isänsä kanssa, ja Alppimaista löytyy vieläkin suosittuja jodlaavia perheyhtyeitä. Myös amerikkalaisessa country-musiikissa perheyhtyeillä on ollut suuri merkitys, muistetaan vaikkapa kuuluisa Carter Family.

Mutta palataan Latviaan, jossa perheyhtyeet elävät ja voivat hyvin. Otetaan aluksi tyypillinen esimerkki, Zakalninsin perhe Lielvārdesta. He voittivat kilpailun vuonna 2010. Päätähtenä on noin nelivuotias pikkusisko, mutta myös mummi, vaari ja isot siskot (tai olisivatko tytöt serkkuja tai tätejä?) kuuluvat tiimiin. Tuomaristossa vilahtaa säveltäjä Martins Brauns.

 

Zakalninsin perheen kilpailuohjelmistona oli tunnettuja latvialaisia kansanlauluja, mutta yleensä Laulavien perheiden musiikki on huomattavasti pop-henkisempää. Yksi latvialaisen rock-musiikin suurista klassikoista on Imants Kalninsin Dzeguzes balss (Käen ääni), jonka Menuets-yhtye levytti ensi kerran 1970-luvulla. Kappale elää edelleen. Sen esittää seuraavassa Dimantsin perhe Baldonesta.

Otetaan vielä varmemmaksi vakuudeksi toinen tulkinta samasta kappaleesta, tällä kertaa esittäjänä on Laicansin perhe Balvista. Tämä 7000 asukkaan pikkukaupunki on kaukana Riiasta, Latvian koilliskulmassa lähellä Venäjän rajaa, mutta kyllä sielläkin osataan…

 

On mielenkiintoista todeta, että myös 1980-luvun kansallisen herätyksen laulut elävät yhä vahvasti laulukilpailussa. Taisniba (Totuus) osallistui vuonna 1989 Mikrofons-laulukilpailuun, esittäjänä silloin Zodiaks-yhtye. Vaikka elettiin vielä neuvostoaikaa, radio ja televisio olivat jo kansanrintaman käsissä. Laulun sanoma oli ”Totuus, tule vihdoinkin ulos metallisesta arkusta”. Bruversin perhe Marupesta esitti sen vuoden 2010 kilpailussa. Alussa laulajat on kääritty mustiin kaapuihin ja sidottu köysin, mutta lopussa valkoinen vapaus pääsee esiin. Tulkintaa voisi ehkä pitää hieman yliampuvana, mutta ainakin se on vilpitön.

Toki monet ovat käyttäneet kilpailua myös ponnahduslautana ammattilaisuralle. Toki monet ovat käyttäneet kilpailua myös ponnahduslautana ammattilaisuralle. Yksi tällaisista on riikalainen Riču ģimene, joka ponnahti kuuluisuuteen romanihenkisellä ohjelmistollaan neljännellä Laulavat perheet -kierroksella.  Yhtye esiintyy myös nimellä Richi Brothers. Veljesten ohjelmisto on muita kilpailijoita kansainvälisempää, he laulavat myös englanniksi, espanjaksi ja venäjäksi. Oma suosikkini on I can’t take my eyes off you, jonka he esittivät neljännessätoista Dziedošās ģimenes –konsertissa. Saksofonia soittavat tytöt taitavat tosin olla vierailijoita.

Laulavat perheet –kilpailu huipentuu aina kaikkien perheiden yhteisesitykseen. Vuonna 2010 päätösnumerona oli Zigmars Liepinsin klassikko Vel ir laiks, jonka kertosäe ”Latvija, Latvija, Latvija” lämmitti varmasti kaikkien katsojien sydämet. Ja se pukuloisto, se vetää vertoja vaikka meidän itsenäisyyspäivän juhlillemme….

 

 

Kurtisaanin nuotio

Jos päättäisin ryhtyä lauluntekijäksi, en varmaankaan ensimmäiseksi kirjoittaisi laulua nimeltä ”Kurtisaanin nuotio”. Tuntuisi yhtä omituiselta laulu nimeltä kuin ”Viidestoista yö”. Mutta minusta ei tullutkaan lauluntekijää…

Edvīns Zariņšin ”Kurtizāņu ugunskurs” on yksi tämän vuosituhannen suosituimmista latvialaisista lauluista. Sen levytti alun perin Dakota-niminen yhtye, joka perustettiin Bauskassa vuonna 1997. Alkuperäinen levytys löytyy YouTubesta, jossa sitä on kuunneltu jo yli kaksi miljoonaa kertaa. Laulu alkaa iskevästi: Missä on sinun naurusi, missä kyyneleesi? Mitään ei enää ole jäljellä….

 

 

En ole oikea henkilö arvostelemaan latviankielisiä tekstejä, mutta minusta tässä on samanlaista tunnelmaa kuin Juice Leskisen lauluissa. Nainen istuu yksinään ravintolassa, edessä lasi punaviiniä ja kädessä savuke. Unelmat sulavat kuin parafiini.

Skatiens pār telpu, lēni kā dūmi krīt, 
Nezini vēl, kam mosties uz pleca rīt.

Katso, kuinka savu laskeutuu hiljalleen salin poikki
Et vielä tiedä, kenen olkapäältä aamulla heräät

Alkuperäinen Dakota soittaa country-musiikkia, ja se on vieraillut monilla eurooppalaisilla kantri-festivaaleilla. Valokuvissa laulun tekijä Zariņš poseeraa mieluiten cowboy-asussa hevosen kanssa. ”Kurtisaanin nuotiossa” näyttää kuitenkin olevan jotakin yleispätevää, sillä latvialaisesta YouTubesta löytyy laulusta toistakymmentä erilaista tulkintaa, parodioista koulutansseihin. Oma suosikkini on tämä versio, jossa laulu on taitavasti leikattu ääniraidaksi vanhaan amerikkalaiseen piirrettyyn filmiin. Esityksestä vastaa yhtye nimeltä Sapju kabinets.

Ehkä liikuttavin on tämä versio, jossa nuori tyttö ja poika esiintyvät koulun juhlasalissa. He selvästi  jännittävät esiintymistä, mutta meni se kuitenkin ihan hyvin! Vahinko ettei tätä käännetty suomeksi.

 

 

Tässä vielä yksi todiste siitä, että Kurtisaanin nuotiosta on tullut klassikko. Tälläkin hetkellä sata nuorta Liepasta Daugavpilsiin istuu parhaillaan huoneessaan, laittaa kännykkäkameran päälle ja alkaa näppäillä kitaraansa:

 

Latgallialaisen rockin lyhyt historia

Kun ajaa Virosta itäistä reittiä Latviaan, ensimmäinen vastaan tuleva kaupunki on Aluksne. Jos jatkaa Venäjän rajan pinnassa vielä etelään, seuraavina tulevat Balvi, Ludza, Dagda ja Kraslava, kunnes saavutaan Daugavpilsiin. Täällä ollaan 400 kilometriä itään Riiasta, syvimmässä Latgalliassa, yhdellä EU:n köyhimmistä alueista. Kaupunkien välissä maisemat ovat sankkaa metsää, harmaita töllejä, kirkkoja ja pieniä järviä. Mieleen tulee kuva vanhasta mummosta muistelemassa poikaa, joka on kauan sitten muuttanut suureen kaupunkiin.

 

Latgallia tunnetaan kansanlaulujen ja tanssien maana. Heti Balvin jälkeen autoilija ohittaa Upīten kylän, jossa järjestetään joka syyskuu suuri musiikkitapahtuma Upītes Uobeļduorzs. Daigavpilsissä on vuosittain festivaali nimeltä Muzykys Skrytuļs. Ylläolevan laulun nimeltä Babeņa on tuottanut folkloristi Ansis Ataols Bērziņš, joka johtaa päätöinään ”Maskačkas spēlmaņi” –nimistä kansanmusiikkiyhtyettä. Itse asiassa ahkera selailu tuo YouTubesta esiin yllättävän paljon Latgale-aiheista musiikkia. Ensi silmäyksellä suurin osa niistä näyttäisi toistavan kuvaa Latgalliasta syksyisten jokien ja peltojen maana, kuten Latgallian Kari Tapion, Juris Ostrovskin laulussa Daugaveņa. Videossa Jurisin taustalla näyttää olevan sama Latvian kansallismaisemaan kuuluva Daugavan mutka, joka oli ennen muistaakseni vanhassa 20 latin setelissä.

 

Itse asiassa Latgallian historia poikkeaa aika lailla muun Latvian vaiheista. Latgallialaiset ovat enimmäkseen katolisia, kun muu Latvia on luterilainen. Vasta sata vuotta sitten, Venäjän vallankumousvuonna, Rezeknessä kokoontunut latgallialaisten kongressi, äänesti liittyykö Latgallia Venäjään vai Latviaan. Latvia voitto ylivoimaisesti, mutta sen hintana oli lupaus, jonka mukaan latgalliasta tulisi Latvian toinen virallinen kieli. 1930-luvun puolivälissä, kun poliittinen ilmapiiri muutenkin muuttui, latgallian kieli menetti kuitenkin erikoisasemansa. Sata vuotta sitten latgallian puhujia arvioidaan olleen puoli miljoonaa.

Tänään heitä on enää runsaat sata tuhatta. Latgallian suurin kaupunki Daugavpils on täysin venäläistynyt, latgalliaa puhutaan lähinnä Rezeknessä ja maaseudulla. Ulkomaalaisen korviin se ei paljon poikkea latviasta, eikä matkailija yleensä törmää missään latgallinkieliseen tekstiin. Latgallia on kuitenkin oma kielensä, jossakin latvian ja liettuan välimailla. Kirjoitetusta tekstistä sen tunnistaa helpoimmin siitä, että kirjaimistoon kuuluu latvian kielestä puuttuva y-kirjain. Näytteen latgallian kielestä löytää vaikkapa Borowa MC-nimisen räppärin videolta I kod līsmeņa suok dzist. Latgallialaiset ystäväni kertovat avuliaasti, että se tarkoittaa samaa kuin latvian Un kads lismenis sak dzist, eli kun liekki alkaa sammua.  Rakkausasioita, siis. Borowan alkuperäinen versio on hävinnyt YouTubesta (3.4.2018), mutta tilalle on tullut tämä yllättävä amerikkalais-latgallialainen versio:

Borowa MC ja muut räppärit todistavat, että latgallian käyttö ei rajoitu kansanlauluihin ja humppamusiikkiin. Se on elävä kieli. Pienellä etsimisellä internetistä löytyy jopa sivusto, jolla esitetään kaksikymmentä suosituinta latgallian kielellä laulavaa artistia (grupas kuras dzied latgalu valoda). Sivuilta ilmenee, että suuri osa latgallialaisista muusikoista edustaa edelleen folkin eri muotoja, folk-rockia, ”post-folkia” ja niin edespäin, mutta uusia suuntauksia löytyy hiphopiin saakka. Yksi ensimmäisistä latgallian kielellä laulaneista rock-yhtyeistä oli näyttelijä Krtistaps Rasimsin toistakymmentä vuotta sitten perustama varsin korkeatasoinen Bez PVN, joka toimii edelleen. Latgallian ”Bobs Dilans” on Vincents Kūkojs.

Oma suosikkini listalla on Preiļistä kotoisin oleva folk metal-yhtye Green Novice. Preiļi on seitsemän tuhannen asukkaan pikkukaupunki Daugavpilsin ja Rezeknen välillä, mutta nelimiehinen yhtye on sieltä käsin esiintynyt festivaaleilla Latviassa, Liettuassa ja Ukrainassa sekä tehnyt useita levyjä. Näytteeksi olen YouTubesta valinnut heidän esityksensä Vylkataks (Ihmissusi), joka on taltioitu Kilmin Zaibun festivaaleilta Liettuasta. Huomatkaa, että yhtyeen esityksissä liehuu komeasti Latgallian oma lippu, jossa on keskellä maakunnan vaakuna.

 

 

Kaikesta lippujen heiluttamisesta huolimatta ei tarvitse pelätä, että Latgallia pyrkisi seuraamaan Katalonian esimerkkiä. Sen estää sekin, että maakunnan asukkaista on nykyisin puolet venäjänkielisiä. Mutta internetin myötä on näköjään syntynyt oikea latgallialaisen kulttuurin renessanssi. Tästa todistaa sekin, että Latvian radio käynnisti pari kuukautta sitten verkossa uuden latgallian kielisen musiikin kanavan. Ne jotka eivät vielä ole saaneet tarpeekseen, voivat siirtyä osoitteeseen http://latgaliesi.pieci.lv

 

Maailman paras tyttöbändi?

Tyttöbändeillä on ollut merkittävä sija rockin historiassa. Niiden ensimmäinen loistokausi oli jo 1960-luvulla, ja 1990-luvulla ne nousivat uuteen kukoistukseen Spice Girlsin mukana. Suomessa idea ei jostakin syystä ole oikein ottanut tulta, ellei sitten lasketa mukaan Metro-tyttöjä, mutta Latvian popmusiikin historiasta löytyy ainakin yksi legendaarinen tyttöbändi, lyhytikäiseksi jäänyt Dāmu pops. Sen muodostivat Ieva Akuratere, Olga Rajecka, Maija Lūsēna ja Edīte Baušķeniece, jotka olivat jo saavuttaneet mainetta maan tunnetuimpien rock-yhtyeiden solisteina.

Ieva Akuratere kertoo muistelmissaan, että idea yhtyeen perustamiseen tuli amerikkalais-latvialaiselta basistilta Gatis Gaujnieksilta, joka halusi löytää vuoden 1990 Mikrofons-laulukilpailua varten sopivan esittäjän kappalelleen ”Varbūt rīt” (Ehkä huomenna). Laulu ei noussut ihan ykkössijalle, mutta päätöskonsertista tehty taltiointi on yksi kaikkien aikojen riemukkaimpia rock-esityksiä. (Vaikka kappale ei innostaisikaan, malttakaa katsoa puoleen väliin, jolloin lavalle saapuu uusia, tuoreita voimia, ilmeisesti esiintyjien pikkusiskot !)

Tällainen yhtye olisi voinut päästä vaikka kuinka pitkälle. Vuosi 1990 oli kuitenkin Baltiassa erittäin vaikea sekä taloudellisesti että poliittisesti. Kukaan ei päässyt vuolemaan rock-musiikilla kultaa. Kaikilla neljällä solistilla onkin ollut ennen ja jälkeen omat, ansiokkaat uransa. Esimerkiksi Olga Rajecka on tullut tunnetuksi säveltäjä Imants Kalninsin suosikkiesiintyjänä, joka on ollut mukana monissa säveltäjän projekteissa. Kuvassa (yllä) yhtye on vuoden 2000 revival-kokoonpanossa.

Dāmu pops on kuitenkin jäänyt elämään latvialaisessa popmusiikissa. Yhtye on muutaman kerran kokoontunut konserteissa muistelemaan vanhoja hittejään, ja selaamalla YouTubea huomaa nopeasti, että monenlaisia juhlia varten on koottu varta vasten paikallisia Dāmu pops –covereita. Kiinnostavin näistä on huumoriyhtye Latgales dāmu pops, jonka ura taitaa olla jo pitempi kuin esikuvansa. Taustatietoja yhtyeestä en ole löytänyt, mutta ainakin nimen perusteella heidän olettaisi olevan kotoisin itäisimmästä Latviasta, Latgalesta.

Latgales dāmu pops koostuu kolmesta reippaasta naisesta, jotka eivät epäröi tehdä pilaa edes omasta ulkomuodostaan. YouTubesta löytyy aikamoinen määrä heidän videoitaan, hauskin näistä on ehkä Skaistuma etalons (Kauneuden mittapuu), joka tapahtuu pienen marketin vaatekaupassa jossakin Latgalessa.

Aurinko, ukkonen ja Katalonia

Eilisen (1.10.2017) päivän uutislähetykset olivat täynnä Katalonian kansanäänestystä ja Barcelonan mellakoita. Uutisten lomassa kuului pari tahtia melodiaa, joka sai minut höristämään korviani. Pienen tutkimustyön jälkeen selvisi, että kyseessä oli Katalonian itsenäisyysliikkeen tunnuslaulu ”Ara és l’hora” (Nyt on se hetki)

Mutta mistä muualta tämä laulu on tuttu? Kyseessähän on Rainisin kuuluisa runo ”Saule, perkons, Daugava”, josta tuli yksi 1980-luvun lopun kansallisen herätyksen tunnuksista Latviassa: aurinko on Latvian äiti, ukkonen isä, yhdessä ne vartioivat Daugavan porttia. Muukalaiset veivät portin avaimen, mutta ukkonen ajoi heidät pois. Pn helppo kuvitella, millaisella tunteella tätä Martins Braunsin säveltämää laulua laulettiin vuonna 1989.

Mitenkähän tämä laulu on lentänyt Riiasta Barcelonaan? En ole huomannut, että se olisi tunnettu missään muualla maailmassa, mutta ainakin Latvian televisio näyttää huomanneen tämän yhteyden. Yllättäviä ovat laulujen tiet.

 

Vapaus isänmaalle

Internetin aikakone siirtää meidät vuoden 1988 lopulle Riikaan. Konserttisalissa on käynnissä radiokuuntelijoiden valitseman vuoden parhaan latvialaisen laulun palkitseminen. Lavalla on neljä muodikkaasti pukeutunutta nuorta miestä, yhtye nimeltä Remix, ja pian mikrofonin ääreen kiiruhtaa yhtyeen solisti, kiharatukkainen Igo. Musiikki on reipasta europoppia, mieleen tulee ruotsalaisen Europe-yhtyeen parin vuoden takainen hitti Final countdown. Laulun sanat pakottavat kuitenkin yleisön kuuntelemaan tarkemmin:

Klusē akmens lūpas
Kas pārvērtis mūs?
Asinis dzīslās atmiņas plūst
Kāds reiz pārtrauks klusēt

Suomeksi suunnilleen

Kiviset huulet vaikenevat
Mikä teki meistä tällaisia?
Verisuonissamme muistot virtaavat
Jonakin päivänä joku katkaisee hiljaisuuden

Kun päästään kertosäkeeseen, laulun sanomasta ei enää ole mitään epäselvyyttä:

Dzīvību, dzīvību Tēvzemei
Nelūdzam – pieprasām

Elämä isänmaalle! Emme pyydä, me vaadimme

Viimeisessä säkeistössä vaaditaan ja suoraan ”brīvību Tēvzemei”, vapautta isänmaalle.

 

http://www.youtube.com/watch?v=XqjOEFLGqfA

]

 

Vuonna 1985 alkanut perestroika oli jo jatkunut muutamia vuosia. Moskovassa käytiin kovaa kamppailua Gorbatshovia tukevien uudistusmielisten sekä vanhoillisten välillä. Keskustelevision uudet kriittiset ohjelmat herättivät valtavaa mielenkiintoa yleisössä. Keväällä 1988 Gorbatshov erotti Baltian vanhoilliset puoluejohtajat ja nimitti tilalle uudet – Latvian johtoon nousi Anatolijs Gorbunovs. Latviassa alkoi ”atmoda”, kansallisen herätyksen kausi. Kansanrintaman, Latvijas tautas fronten perustava kokous oli pidetty lokakuussa 1988.

Vuoden 1988 voittajasävel ”Pie laika” kuvastaa hyvin atmodan tunnelmia. Laulun nimeä ei ole helppo kääntää, se voisi olla vaikka ”Aika vaatii” tai ”On jo aika”. Vaikka ajat olivatkin muuttuneet, oltiin sentään Neuvostoliitossa, ja vaati melkoista rohkeutta vaatia vapautta isänmaalle. Tv-katkelman loppupuolella kamera viipyy hetken yleisön joukossa, ja voi huomata, etteivät kaikki suinkaan taputa – osa yleisöstä vaikuttaa on hyvin vakavana, epäilevänä. Pari vuotta aikaisemmin sensuuri olisi poistanut tällaisen laulun heti ohjelmasta.

Vuoden 1988 laulukilpailu, ”Mikrofona aptauja”, muodostui muutenkin atmodan lähtölaukaukseksi televisiossa. Toiseksi äänestyksessä nousi Ieva Akurātere, joka oli tullut tunnetuksi Pērkons-yhtyeen solistina. Hänen kappaleensa oli Eduard Veidenbaumsin runo 1800-luvun ensimmäisen kansallisen herätyksen ajalta.  Reiz Zaļoja Jaunība kuvaa, miten vihreässä nuoruudessa veri oli kuumaa ja kaikki kaunista. Ieva laulaa tunnelmallisesti kuin latvialainen Joan Baez.

 

http://www.youtube.com/watch?v=oYRU2mU6jlE

 

Ievan toinen kilpailukappale ei noussut kolmen suosituimman joukkoon, vaikka se oli aiheeltaan huomattavasti poliittisempi kuin Reiz Zaļoja Jaunība. ”Vihreä laulu”, Zaļā Dziesma on hätähuuto luonnon turmeltumista vastaan (yksi atmodan suurista teemoista). Laulun lopussa luvataan sytyttää merkkituli jokaiselle kalliolle. Joku lavan takaa ojentaa Ieva Akurāterelle vihreän lipun, joka mittasuhteitaan tuo mieleen Latvian vanhan (ja nykyisen) lipun, jonka käyttäminen ei neuvostoaikana ollut sallittua. Kun tv-ohjaaja vielä asettaa solistin taakse valonheittimen, mieleen nousee etsimättä Delacroixin kuuluisa maalaus ”Vapaus johtaa kansaa” Ranskan vallankumouksen ajoilta.

 

http://www.youtube.com/watch?v=ncbpfaiWDjI

]

 

Kun Mikrofons-kilpailun voittajasävelmät kohta tuoreeltaan julkaistiin levyllä Neuvostoliiton valtiollisen Melodija-yhtiön toimesta, levyn takakannen tekstin kirjoitti Kansanrintaman uusi pääsihteeri Danis Ivāns. Atmoda oli alkanut, ajat muuttuneet.

(Musiikkinäytteet YouTubesta. Jos linkit eivät toimi, voi hakea lauluja uudelleen nimen mukaan. Käännösavusta suuret kiitokset Janis Kirpitisille)

Yksi kieli, yksi mieli

Vuonna 1986 Latvian radion laulukilpailussa alkoivat puhaltaa uudet tuulet. Ensimmäistä kertaa kilpailussa oli iskelmälaulajien lisäksi mukana oikeita rock-yhtyeitä, ja lauluissa otettiin kantaa asioihin uudella tavalla. Yleisöäänestyksen voittajaksi nousi tällä kertaa yhtye nimeltä Līvi, ja voittaneessa laulussa Dzimtā valodā julistettiin äidinkielen kunniaa:

Dzimtā valodā ir māte, māte
Dzimtā valodā viss vēl saldāks
Dzimtā valodā pasmejies pie sevis pats

Äidinkielellä äiti on äiti
Äidinkielellä kaikki on makeampaa
Äidinkielellä voi nauraa itselleen

Televisiossa lähetetyssä juhlakonsertissa yhtyeen jäsenet olivat joutuneet riisumaan vakituiset esiintymisasunsa ja pukeutumaan ”siististi” kunnon ravintolaorkesterin tavoin, mutta laulun voima ei siitä vähene.

 

http://www.youtube.com/watch?v=PPXH2QLG38c

 

Kun laulua Dzimtā valodā kuuntelee tarkemmin, huomaa ettei siinä ylistetä mitään tiettyä äidinkieltä. Sensuurille voitiin selittää, että itse asiassa alkuperäisen tekstin oli kirjoittanut moldovalainen Gregore Vieru (latviankielinen käännös Imants Ziedonis). Latvian kommunistisen puolueen johtoa laulu ei ollenkaan miellyttänyt. Kielikysymys oli Latviassa polttava asia. Latvia oli periaatteessa tasavallan toinen virallinen mieli, mutta syntyperäiset latvialaiset olivat saaneet kokea miten virasto toisensa jälkeen vaihtoi venäjän asiointikielekseen ja yliopistoissa ylemmät opinnäytteet oli kirjoitettava venäjäksi. Television katsojille ei varmaankaan ollut epäselvää, mistä kielestä tässä laulettiin.

Vielä pari vuotta aikaisemmin tällainen laulu ei olisi koskaan päässyt televisioon. Vuonna 1985 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi oli kuitenkin noussut Mihail Gorbatshov. Perestroika oli alkanut, ja sen myötä tiedotusvälineet saivat uutta vapautta. Televisiossa pyöri lauantai-iltaisin ohjelma nimeltä Varavīksne (Sateenkaari). Siinä esitettiin ulkomaisia musiikkivideoita ja itse tuotettuja latvialaisia musavideoita. Latvian televisiolla ei ollut suoria yhteyksiä ulkomaille, mutta ohjelman tuottajat ovat myöhemmin kertoneet, että ulkomaiset musiikkivideot olivat usein peräisin Suomen televisiosta. Viron TV:n toimittajat olivat nauhoittaneet niitä Tallinnassa omiin tarpeisiinsa ja toimittivat kopiot edelleen kollegoille Riikaan. Tekijänoikeuksista ei silloin oltu niin tarkkoja.

Nyt myös Līvin tapaisilla rock-yhtyeillä oli tie auki televisioon. Dzimtā valodāsta tehtiin musavideo, joka ei enää jätä mitään epäilystä siitä, kenen äidinkielestä on kyse – taustalla on perinteinen latvialainen maalaistalo. Kesti kuitenkin vielä pari vuotta, ennen kuin ”laulava vallankumous” lähti todella liikkeelle.

 

]