Mikrofons-kilpailu

Reunamerkintöjä Liivinmaan kronikkaan

kirjoittaja

Vizma Belsevica (1931 – 2005) oli yksi Latvian merkittävimpiä runoilijoita. Suomeksi häneltä ei tietääkseni ole käännetty mitään, mutta useimmat hänen runokokoelmansa on julkaistu ruotsiksi, samoin kuin kolmiosainen omaelämänkerrallinen romaanisarja Bille. Belsevican arvostusta kuvastaa se, että hänen kerrotaan olleen ehdokkaana myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Latviassa oli neuvostoaikana yleistä, että parhaat runoilijat kirjoittivat myös iskelmätekstejä. Vizma Belsevica voitti jopa kaksi kertaa radion laulukilpailun lauluillaan Es aiziet nevaru (1978) ja Kamola tineja (1979). Molemmat sävelsi Raimonds Pauls. Edellisen kappaleen lauloi kilpailussa Mirdza Zivere, jälkimmäisen Imants Skrastins. Varsinkin Kamola tineja on heti ensi kuulemalta mieleen painuva sävelmä, josta Raimonds Pauls teki ehkä hieman liiankin tunteellisen – voisi kuvitella, että hänellä oli mielessään Udo Jürgensin euroviisuvoitaja Merci Cherie vuodelta 1966. Kamola tineja on kuitenkin monin verroin laadukkaampi teksti. En edes yritä tulkinta tätä tekstiä, jossa vierivä lankakerä symboloi ohi virtaavaa aikaa.

https://www.youtube.com/watch?v=gfIaih2NYrg

Vizma Belsevica oli vaatimattomissa oloissa kasvanut työläistyttö, joka osoittautui lahjakkaaksi kirjoittajaksi. Neuvosto-Latviassa hän oli siis esikuvallinen taiteilija, ja hänet lähetettiin opiskelemaan Moskovan kuuluisaan Gorki-instituuttiin. Hänen opiskelutovereitaan instituutissa olivat mm Andrej Voznesensky ja Bella Ahmadulina.

Vuonna 1969, kun Neuvostoliiton ”suojasää” oli jo päättymässä, ilmestyi hänen neljäs runokokoelmansa ”Gadu gredzeni” (Vuosirenkaita). Se vedettiin kuitenkin myynnistä heti ilmestymispäivänä, ja runoilijalle määrättiin kiitokseksi neljän vuoden julkaisukielto. Syynä oli kirjaan sisältyvä runo ”Reunamerkintöjä Henricus Letticuksen Liivinmaan kronikkaan”. Siinä oli rinnakkain 1200-luvulla ilmestynyt kronikka Latvian ensimmäisestä valloituksesta, ja sen rinnalla runoilijan tulkinta siitä, mitä kirjoittaja oli hänen mukaansa todella ajatellut latvialasten kohtalosta. Vaikka runo näennäisesti käsitteli 1200-lukua, oli helppoa ajatella sen sopivan myös neuvostoaikaan (käännöksen pohjana on Juris Kronbergsin ruotsinnos):

Un raudi! Asaras par dzelzi kļūs,  

Kad pienāks laiks. Un piemeklēts tiks ļaunums

No dzelžu lietus.

(Itke! Kun aika tulee, kyyneleet muuttuvat raudaksi, ja pahuuden ylle sataa rautainen sade.)

Vizma Belsevican ”Vuosirenkaat” pääsivät uudelleen julkisuuteen vasta perestroikan aikana. Vuonna 1988 rock-yhtye Sipoli esitti Liepajan musiikkijuhlilla laulusarjan, joka perustui Liivinmaan kronikkaan. Sarjan viimeinen laulu Kliedz mana tauta (Huuda, kansani) osallistui samana vuonna myös Latvian radion laulukilpailuun. Hieno laulu ei kuitenkaan noussut kärkisijoille, tällä kertaa kilpailussa oli mukana monta muutakin kantaa ottavaa laulua. Sipolin esitys löytyy kuitenkin YouTubesta.

https://www.youtube.com/watch?v=66IKNvoOb8M

Vizma Belsevican poika Klavs Elsbergs (1959 – 1987) oli myös yksi Latvian tunnetuimmista moderneista runoilijoista. Elsbergs oli aktiivisesti mukana 1980-luvun reformiliikkeessä, ja monet pitivät hänen kuolemaansa 5. huhtikuuta 1987 poliittisena murhana. Hän putosi, tai hänet pudotettiin, Jurmalassa alas kirjailijatalon ikkunasta.

Myös Elsbergin runoja on sävelletty paljon. Lyhyet ja näennäisen yksinkertaiset runot toimivat hyvin myös musiikkina. Yksi tunnetuimmista on Neatvadisimies, jonka Perkons-yhtye esitti vuonna 1987 Latvian radion laulukilpailussa. Juris Kulakovskin säveltämästä laulusta löytyy YouTubesta useita tulkintoja, oma suosikkini on Ieva Akurateren esitys Perkons-yhtyeen 25-vuotisjuhlakonsertista. Laulun nimen voisi ehkä suomentaa ”älkäämme sanoko hyvästi”. Runoilija valittaa, että hänen kohtalonsa on kuin kyynelet hämähäkin verkossa…

https://www.youtube.com/watch?v=Fw-7NU13ZWU

(Vizma Belsevican kuva: Vikipedija)

Tenavatähtien vuoro

kirjoittaja

Latvia on todellinen laulujuhlien ja kilpailuiden maa. Olihan niitä ennen Suomessakin, mutta Latviassa suuret laulu- ja tanssijuhlat ovat edelleen tärkeä osa kansallista kulttuuria. Kevyen musiikin alalla taas Latvian radion laulukilpailut olivat vuosina 1968 – 1994 tärkein kanava uudelle musiikille, ja laulavan vallankumouksen aikana radiokuuntelijat osoittivat mieltään äänestämällä ykköseksi Igo Fominsin laulun ”Pie laika”, jossa vaadittiin suorasanaisesti vapautta isänmaalle.

Jokin aika sitten kirjoitin tässä blogista latvialaisesta erikoisuudesta, laulavista perheistä, jotka kilpailevat säännöllisesti televisiossa. Suomesta ei sellaisia taitaisi löytyä tarpeeksi. Mutta tietysti Latvialla on myös omat tenavatähtensä, ja viime päivinä olen innostuneena surffaillut YouTubessa ja käynyt läpi vanhoja Mazo dziesmas Latvijai – kilpailuja. En koskaan ollut mikään suuri tenavatähtien ihailija, mutta latvialaisessa kilpailussa on joitakin hauskoja erikoispiirteitä. Monissa lauluissa lapset esiintyvät yhdessä jonkun tunnetun laulajan kanssa, ja kaikkien kilpailuiden loppunumerona on yhteislauluna Tikai ta – Juuri näin.

Tikai ta esitettiin ensi kerran Latvian radion laulukilpailussa vuonna 1988, ja esiintyjinä oli silloin tunnetuista liepajalaisista muusikoista koottu superyhtye Liepajas brali. ”Meillä” tarkoitti silloin Liepajaa, mutta nykyisin se taitaa viitata koko Latviaan. Laulun sanat voisivat hyvin olla vanhasta suomalaisesta koulun laulukirjasta – ”ei missään voi niin riemuita kuin Suomessa vain voipi”, mutta musiikki on reipasta rockia.

 

 

Usein lasten kanssa ohjelmassa esiintyy joku nimekäs laulaja. Yksi suosikeistani on Olga Rajecka, 1980-luvun suuri tähti, joka on tullut tunnetuksi muun muassa Imants Kalninsin laulujen tulkitsijana. Laulussa Pasaule, pasaulit hän viihtyy mainiosti lasten kanssa: lasten osuus on hienosti harjoiteltu.

Suurin osa ohjelmassa kuultavista lauluista on vanhoja tai uusia latvialaisia iskelmiä, välillä kyllästymiseen asti. Virkistävä poikkeus on noin 12-vuotias vetopasuunaa soittava Emils Mangulis, joka esittää Bill Haleyn 1950-luvulla tunnetuksi tekemän kappaleen Mambo rock. Hänen parinaan on Pits Andersons, Latvian Jussi Raittinen, joka on toimi maassa rock-musiikin lähettiläänä jo vaikeana neuvostoaikana.

 

Kaikki latvialaiset lapset eivät onneksi halua tenavatähdiksi. Maassa on näköjään kasvamassa myös ainakin 50 lahjakasta rumpalia. YouTubesta löytyy yllättäen video Andzejs Graudsin ylläpitämästä rumpukoulusta. Tässä ulkoilmakonsertissa Graudz oppilaineen esittää rock-klassikon vuodelta 1987, alun perin Jumprava-yhtyeen tunnetuksi tekemän kappaleen Talu aizgaja. Monet näyttävät yhä muistavat sen, oppilaiden äiditkin hyräilevät mukana. ”Siviilissä” Graudz soittaa rumpuja Gain Fast –nimisessä yhtyeessä.

 

Latvian laulavat perheet

kirjoittaja

Yksi Latvian televisiovuoden suurista tapahtumista on ohjelmasarja Laulavat perheet. Sarja on jatkunut jo toistakymmenen vuotta. Joka vuosi kymmenet musikaaliset perheet Balvista, Talsista, Ludzasta ja muualta Latviassa hiovat taitojaan ja osallistuvat ensin karsintakilpailuihin. Parhaiten onnistuneet pääsevät kansalliseen finaaliin, jossa on kunniavieraana Raimonds Pauls tai joku muu latvialaisen populaarimusiikin suuri nimi. Kilpailuohjelmisto kostuu pääasiassa iskelmäklassikoista, mutta myös kansanlauluilla ja isänmaallisilla lauluilla on ohjelmistossa oma sijansa. Hakusanalla Dziedošās ģimenes löytyy YouTubesta satoja näytteitä kilpailuohjelmistosta kymmenen vuoden ajalta.

Latvian laulavat perheet muistuttaa etäisesti Suomessakin televisiossa aikanaan suosittua Tenavatähdet –ohjelmaa, koska mukaan pääsevät myös perheen pienimmät taiteilijat. Latviassa mukana on kuitenkin kaiken ikäisiä perheenjäseniä. Suomesta tämä laulavien perheiden traditio näyttää kadonneen, vaikka sillä oli aikanaan tärkeä sija musiikin historiassa. Wolfgang Amadeus Mozart aloitti uransa tenavatähtenä kierrellen esiintymässä isänsä kanssa, ja Alppimaista löytyy vieläkin suosittuja jodlaavia perheyhtyeitä. Myös amerikkalaisessa country-musiikissa perheyhtyeillä on ollut suuri merkitys, muistetaan vaikkapa kuuluisa Carter Family.

Mutta palataan Latviaan, jossa perheyhtyeet elävät ja voivat hyvin. Otetaan aluksi tyypillinen esimerkki, Zakalninsin perhe Lielvārdesta. He voittivat kilpailun vuonna 2010. Päätähtenä on noin nelivuotias pikkusisko, mutta myös mummi, vaari ja isot siskot (tai olisivatko tytöt serkkuja tai tätejä?) kuuluvat tiimiin. Tuomaristossa vilahtaa säveltäjä Martins Brauns.

 

Zakalninsin perheen kilpailuohjelmistona oli tunnettuja latvialaisia kansanlauluja, mutta yleensä Laulavien perheiden musiikki on huomattavasti pop-henkisempää. Yksi latvialaisen rock-musiikin suurista klassikoista on Imants Kalninsin Dzeguzes balss (Käen ääni), jonka Menuets-yhtye levytti ensi kerran 1970-luvulla. Kappale elää edelleen. Sen esittää seuraavassa Dimantsin perhe Baldonesta.

Otetaan vielä varmemmaksi vakuudeksi toinen tulkinta samasta kappaleesta, tällä kertaa esittäjänä on Laicansin perhe Balvista. Tämä 7000 asukkaan pikkukaupunki on kaukana Riiasta, Latvian koilliskulmassa lähellä Venäjän rajaa, mutta kyllä sielläkin osataan…

 

On mielenkiintoista todeta, että myös 1980-luvun kansallisen herätyksen laulut elävät yhä vahvasti laulukilpailussa. Taisniba (Totuus) osallistui vuonna 1989 Mikrofons-laulukilpailuun, esittäjänä silloin Zodiaks-yhtye. Vaikka elettiin vielä neuvostoaikaa, radio ja televisio olivat jo kansanrintaman käsissä. Laulun sanoma oli ”Totuus, tule vihdoinkin ulos metallisesta arkusta”. Bruversin perhe Marupesta esitti sen vuoden 2010 kilpailussa. Alussa laulajat on kääritty mustiin kaapuihin ja sidottu köysin, mutta lopussa valkoinen vapaus pääsee esiin. Tulkintaa voisi ehkä pitää hieman yliampuvana, mutta ainakin se on vilpitön.

Toki monet ovat käyttäneet kilpailua myös ponnahduslautana ammattilaisuralle. Toki monet ovat käyttäneet kilpailua myös ponnahduslautana ammattilaisuralle. Yksi tällaisista on riikalainen Riču ģimene, joka ponnahti kuuluisuuteen romanihenkisellä ohjelmistollaan neljännellä Laulavat perheet -kierroksella.  Yhtye esiintyy myös nimellä Richi Brothers. Veljesten ohjelmisto on muita kilpailijoita kansainvälisempää, he laulavat myös englanniksi, espanjaksi ja venäjäksi. Oma suosikkini on I can’t take my eyes off you, jonka he esittivät neljännessätoista Dziedošās ģimenes –konsertissa. Saksofonia soittavat tytöt taitavat tosin olla vierailijoita.

Laulavat perheet –kilpailu huipentuu aina kaikkien perheiden yhteisesitykseen. Vuonna 2010 päätösnumerona oli Zigmars Liepinsin klassikko Vel ir laiks, jonka kertosäe ”Latvija, Latvija, Latvija” lämmitti varmasti kaikkien katsojien sydämet. Ja se pukuloisto, se vetää vertoja vaikka meidän itsenäisyyspäivän juhlillemme….

 

 

Maailman paras tyttöbändi?

kirjoittaja

Tyttöbändeillä on ollut merkittävä sija rockin historiassa. Niiden ensimmäinen loistokausi oli jo 1960-luvulla, ja 1990-luvulla ne nousivat uuteen kukoistukseen Spice Girlsin mukana. Suomessa idea ei jostakin syystä ole oikein ottanut tulta, ellei sitten lasketa mukaan Metro-tyttöjä, mutta Latvian popmusiikin historiasta löytyy ainakin yksi legendaarinen tyttöbändi, lyhytikäiseksi jäänyt Dāmu pops. Sen muodostivat Ieva Akuratere, Olga Rajecka, Maija Lūsēna ja Edīte Baušķeniece, jotka olivat jo saavuttaneet mainetta maan tunnetuimpien rock-yhtyeiden solisteina.

Ieva Akuratere kertoo muistelmissaan, että idea yhtyeen perustamiseen tuli amerikkalais-latvialaiselta basistilta Gatis Gaujnieksilta, joka halusi löytää vuoden 1990 Mikrofons-laulukilpailua varten sopivan esittäjän kappalelleen ”Varbūt rīt” (Ehkä huomenna). Laulu ei noussut ihan ykkössijalle, mutta päätöskonsertista tehty taltiointi on yksi kaikkien aikojen riemukkaimpia rock-esityksiä. (Vaikka kappale ei innostaisikaan, malttakaa katsoa puoleen väliin, jolloin lavalle saapuu uusia, tuoreita voimia, ilmeisesti esiintyjien pikkusiskot !)

Tällainen yhtye olisi voinut päästä vaikka kuinka pitkälle. Vuosi 1990 oli kuitenkin Baltiassa erittäin vaikea sekä taloudellisesti että poliittisesti. Kukaan ei päässyt vuolemaan rock-musiikilla kultaa. Kaikilla neljällä solistilla onkin ollut ennen ja jälkeen omat, ansiokkaat uransa. Esimerkiksi Olga Rajecka on tullut tunnetuksi säveltäjä Imants Kalninsin suosikkiesiintyjänä, joka on ollut mukana monissa säveltäjän projekteissa. Kuvassa (yllä) yhtye on vuoden 2000 revival-kokoonpanossa.

Dāmu pops on kuitenkin jäänyt elämään latvialaisessa popmusiikissa. Yhtye on muutaman kerran kokoontunut konserteissa muistelemaan vanhoja hittejään, ja selaamalla YouTubea huomaa nopeasti, että monenlaisia juhlia varten on koottu varta vasten paikallisia Dāmu pops –covereita. Kiinnostavin näistä on huumoriyhtye Latgales dāmu pops, jonka ura taitaa olla jo pitempi kuin esikuvansa. Taustatietoja yhtyeestä en ole löytänyt, mutta ainakin nimen perusteella heidän olettaisi olevan kotoisin itäisimmästä Latviasta, Latgalesta.

Latgales dāmu pops koostuu kolmesta reippaasta naisesta, jotka eivät epäröi tehdä pilaa edes omasta ulkomuodostaan. YouTubesta löytyy aikamoinen määrä heidän videoitaan, hauskin näistä on ehkä Skaistuma etalons (Kauneuden mittapuu), joka tapahtuu pienen marketin vaatekaupassa jossakin Latgalessa.

Vapaus isänmaalle

kirjoittaja

Internetin aikakone siirtää meidät vuoden 1988 lopulle Riikaan. Konserttisalissa on käynnissä radiokuuntelijoiden valitseman vuoden parhaan latvialaisen laulun palkitseminen. Lavalla on neljä muodikkaasti pukeutunutta nuorta miestä, yhtye nimeltä Remix, ja pian mikrofonin ääreen kiiruhtaa yhtyeen solisti, kiharatukkainen Igo. Musiikki on reipasta europoppia, mieleen tulee ruotsalaisen Europe-yhtyeen parin vuoden takainen hitti Final countdown. Laulun sanat pakottavat kuitenkin yleisön kuuntelemaan tarkemmin:

Klusē akmens lūpas
Kas pārvērtis mūs?
Asinis dzīslās atmiņas plūst
Kāds reiz pārtrauks klusēt

Suomeksi suunnilleen

Kiviset huulet vaikenevat
Mikä teki meistä tällaisia?
Verisuonissamme muistot virtaavat
Jonakin päivänä joku katkaisee hiljaisuuden

Kun päästään kertosäkeeseen, laulun sanomasta ei enää ole mitään epäselvyyttä:

Dzīvību, dzīvību Tēvzemei
Nelūdzam – pieprasām

Elämä isänmaalle! Emme pyydä, me vaadimme

Viimeisessä säkeistössä vaaditaan ja suoraan ”brīvību Tēvzemei”, vapautta isänmaalle.

 

http://www.youtube.com/watch?v=XqjOEFLGqfA

]

 

Vuonna 1985 alkanut perestroika oli jo jatkunut muutamia vuosia. Moskovassa käytiin kovaa kamppailua Gorbatshovia tukevien uudistusmielisten sekä vanhoillisten välillä. Keskustelevision uudet kriittiset ohjelmat herättivät valtavaa mielenkiintoa yleisössä. Keväällä 1988 Gorbatshov erotti Baltian vanhoilliset puoluejohtajat ja nimitti tilalle uudet – Latvian johtoon nousi Anatolijs Gorbunovs. Latviassa alkoi ”atmoda”, kansallisen herätyksen kausi. Kansanrintaman, Latvijas tautas fronten perustava kokous oli pidetty lokakuussa 1988.

Vuoden 1988 voittajasävel ”Pie laika” kuvastaa hyvin atmodan tunnelmia. Laulun nimeä ei ole helppo kääntää, se voisi olla vaikka ”Aika vaatii” tai ”On jo aika”. Vaikka ajat olivatkin muuttuneet, oltiin sentään Neuvostoliitossa, ja vaati melkoista rohkeutta vaatia vapautta isänmaalle. Tv-katkelman loppupuolella kamera viipyy hetken yleisön joukossa, ja voi huomata, etteivät kaikki suinkaan taputa – osa yleisöstä vaikuttaa on hyvin vakavana, epäilevänä. Pari vuotta aikaisemmin sensuuri olisi poistanut tällaisen laulun heti ohjelmasta.

Vuoden 1988 laulukilpailu, ”Mikrofona aptauja”, muodostui muutenkin atmodan lähtölaukaukseksi televisiossa. Toiseksi äänestyksessä nousi Ieva Akurātere, joka oli tullut tunnetuksi Pērkons-yhtyeen solistina. Hänen kappaleensa oli Eduard Veidenbaumsin runo 1800-luvun ensimmäisen kansallisen herätyksen ajalta.  Reiz Zaļoja Jaunība kuvaa, miten vihreässä nuoruudessa veri oli kuumaa ja kaikki kaunista. Ieva laulaa tunnelmallisesti kuin latvialainen Joan Baez.

 

http://www.youtube.com/watch?v=oYRU2mU6jlE

 

Ievan toinen kilpailukappale ei noussut kolmen suosituimman joukkoon, vaikka se oli aiheeltaan huomattavasti poliittisempi kuin Reiz Zaļoja Jaunība. ”Vihreä laulu”, Zaļā Dziesma on hätähuuto luonnon turmeltumista vastaan (yksi atmodan suurista teemoista). Laulun lopussa luvataan sytyttää merkkituli jokaiselle kalliolle. Joku lavan takaa ojentaa Ieva Akurāterelle vihreän lipun, joka mittasuhteitaan tuo mieleen Latvian vanhan (ja nykyisen) lipun, jonka käyttäminen ei neuvostoaikana ollut sallittua. Kun tv-ohjaaja vielä asettaa solistin taakse valonheittimen, mieleen nousee etsimättä Delacroixin kuuluisa maalaus ”Vapaus johtaa kansaa” Ranskan vallankumouksen ajoilta.

 

http://www.youtube.com/watch?v=ncbpfaiWDjI

]

 

Kun Mikrofons-kilpailun voittajasävelmät kohta tuoreeltaan julkaistiin levyllä Neuvostoliiton valtiollisen Melodija-yhtiön toimesta, levyn takakannen tekstin kirjoitti Kansanrintaman uusi pääsihteeri Danis Ivāns. Atmoda oli alkanut, ajat muuttuneet.

(Musiikkinäytteet YouTubesta. Jos linkit eivät toimi, voi hakea lauluja uudelleen nimen mukaan. Käännösavusta suuret kiitokset Janis Kirpitisille)

Yksi kieli, yksi mieli

kirjoittaja

Vuonna 1986 Latvian radion laulukilpailussa alkoivat puhaltaa uudet tuulet. Ensimmäistä kertaa kilpailussa oli iskelmälaulajien lisäksi mukana oikeita rock-yhtyeitä, ja lauluissa otettiin kantaa asioihin uudella tavalla. Yleisöäänestyksen voittajaksi nousi tällä kertaa yhtye nimeltä Līvi, ja voittaneessa laulussa Dzimtā valodā julistettiin äidinkielen kunniaa:

Dzimtā valodā ir māte, māte
Dzimtā valodā viss vēl saldāks
Dzimtā valodā pasmejies pie sevis pats

Äidinkielellä äiti on äiti
Äidinkielellä kaikki on makeampaa
Äidinkielellä voi nauraa itselleen

Televisiossa lähetetyssä juhlakonsertissa yhtyeen jäsenet olivat joutuneet riisumaan vakituiset esiintymisasunsa ja pukeutumaan ”siististi” kunnon ravintolaorkesterin tavoin, mutta laulun voima ei siitä vähene.

 

http://www.youtube.com/watch?v=PPXH2QLG38c

 

Kun laulua Dzimtā valodā kuuntelee tarkemmin, huomaa ettei siinä ylistetä mitään tiettyä äidinkieltä. Sensuurille voitiin selittää, että itse asiassa alkuperäisen tekstin oli kirjoittanut moldovalainen Gregore Vieru (latviankielinen käännös Imants Ziedonis). Latvian kommunistisen puolueen johtoa laulu ei ollenkaan miellyttänyt. Kielikysymys oli Latviassa polttava asia. Latvia oli periaatteessa tasavallan toinen virallinen mieli, mutta syntyperäiset latvialaiset olivat saaneet kokea miten virasto toisensa jälkeen vaihtoi venäjän asiointikielekseen ja yliopistoissa ylemmät opinnäytteet oli kirjoitettava venäjäksi. Television katsojille ei varmaankaan ollut epäselvää, mistä kielestä tässä laulettiin.

Vielä pari vuotta aikaisemmin tällainen laulu ei olisi koskaan päässyt televisioon. Vuonna 1985 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi oli kuitenkin noussut Mihail Gorbatshov. Perestroika oli alkanut, ja sen myötä tiedotusvälineet saivat uutta vapautta. Televisiossa pyöri lauantai-iltaisin ohjelma nimeltä Varavīksne (Sateenkaari). Siinä esitettiin ulkomaisia musiikkivideoita ja itse tuotettuja latvialaisia musavideoita. Latvian televisiolla ei ollut suoria yhteyksiä ulkomaille, mutta ohjelman tuottajat ovat myöhemmin kertoneet, että ulkomaiset musiikkivideot olivat usein peräisin Suomen televisiosta. Viron TV:n toimittajat olivat nauhoittaneet niitä Tallinnassa omiin tarpeisiinsa ja toimittivat kopiot edelleen kollegoille Riikaan. Tekijänoikeuksista ei silloin oltu niin tarkkoja.

Nyt myös Līvin tapaisilla rock-yhtyeillä oli tie auki televisioon. Dzimtā valodāsta tehtiin musavideo, joka ei enää jätä mitään epäilystä siitä, kenen äidinkielestä on kyse – taustalla on perinteinen latvialainen maalaistalo. Kesti kuitenkin vielä pari vuotta, ennen kuin ”laulava vallankumous” lähti todella liikkeelle.

 

]

Latvia on kaunein, kuitenkin

kirjoittaja

Syksyllä 1981 Latvian kodeissa höristeltiin korvia. Radion laulukilpailussa soi Uldis Stabulnieksin romanttinen balladi Tik un ta (Kuitenkin). Siinä ylistettiin kotimaan kauneutta. ”Syksy, tule värittämään Latvia, mutta älä tule liian nopeasti, sillä minulle Latvia on aina kaunein, kuitenkin!”

Man viņa ir visskaistākā 
Tik un tā

Laulu miellytti monia kuuntelijoita, ja radioon alkoi tulla säkkikaupalla kirjeitä, joissa vuoden parhaaksi lauluksi oli valittu Tik un ta.

Korvat kuumottivat myös Latvian kommunistisen puolueen keskuskomiteassa. Lauluhan oli aivan liian kansallismielinen. Miten se oli päässyt radioon? Miksi siinä ei ylistetty Neuvostoliiton kauneutta, tai ainakin Neuvosto-Latvian? Tällainen laulu ei sopinut ykköseksi!

Silminnäkijät ovat kertoneet, että sinä vuonna radiotalossa hävitettiin säkkikaupalla laulukilpailun äänestyslappuja. Väitteitä tukee ainakin se tosiseikka, että sinä vuonna kilpailuun tuli julkaistujen tietojen mukaan vain noin 20000 ääntä. Sekä edellisenä että seuraavana vuonna annettujen äänien kokonaismäärä oli yli 50000. Laulua ei kuitenkaan sensuroitu kokonaan. Se jäi virallisesti toiselle sijalle mutta oli mukana kilpailun parhaista lauluista kootulla LP-levyllä. Uldis Stabulnieksin hieno tulkinta pääsi myös televisiossa esitettyyn juhlakonserttiin, ja tänä päivänä sen voi helposti katsoa YouTubesta.

]

Uldis Stabulnieks kuoli vuonna 2012. Tik un ta on nykyisin Latviassa rakastettu klassikko, mutta koskaan ei voi tyydyttää kaikkia. Laulun sanoittaja Māra Zālīte kertoi äskettäin haastattelussa, että kun laulua sitten esitettiin Kanadassa ulkolatvialaisille, sitä pidettiin aivan liian kommunistisena. Tällaisia lauluja ei meidän aikanamme laulettu vanhassa maassa!

Surkuhupaista asiassa on, että kieron pelin tuloksena vuoden parhaaksi lauluksi Latviassa nousi Raimonds Paulsin ja Leons Briedisin Davaja Marina. Suomalaiset tuntevat sen nimellä Miljoona ruusua, ja siitä tuli maailman suosituin latvialaista alkuperää oleva laulu. En tiedä iloittiinko keskuskomiteassa tästäkään voitosta. Laulun sanoittaja Leons Briedis oli vuonna 1970 saanut potkut Riian yliopistosta neuvostovastaisen toiminnan vuoksi. Potkuihin liittyi porttikielto kaikkiin Neuvostoliiton yliopistoihin, mutta neuvokas Briedis hakeutui Moldovan, Kishinevin yliopistoon. Sinne asti tieto kiellosta ei ollut kulkeutunut. Briedis kouluttautui romaanisten kielten kääntäjäksi, ja hänestä tuli myöhemmin Latviassa suosittu runoilija ja laulujen sanoittaja. Oma suosikkini Briedisin tuotannosta on lastenkirja Baltais sunītis, tarina pienestä valkeasta koirasta jolla ei ollut nimeä. Kaikesta huolimatta koira on kuitenkin iloisen näköinen.

Kun rock oli vielä nuori Latviassakin

kirjoittaja

 

Elettiin vuotta 1969, ja Neuvostoliitossakin moni nuori oli kiinnostunut uudesta beat-musiikista. Arvovaltainen Muzikalnaja zizn-lehti oli jopa julkaissut myönteisen arvion Beatlesien tuotannosta, vaikka enimmäkseen länsimainen rock olikin neuvostolehdistössä vain pilakuvien kohteena.

Yksi Beatles-faneista oli Liepajan teatterissa työskennellyt nuori säveltäjä Imants Kalniņš. Yhdessä saman mielisten muusikoiden kanssa hän perusti yhtyeen nimeltä 2xBBM. Yhtye esitti Beatles-ohjelmistoa ja Kalninsin omia sävellyksiä. Vuonna 1970 2xBBM oli mukana Ogren legendaarisilla festivaaleilla, joista tuli yksi balttilaisen rockin ensimmäisistä katsauksista. Festivaaleilla tapahtui kuitenkin levottomuuksia, jotka saivat viranomaiset puuttumaan asiaan. Suojasää oli muutenkin päättynyt, ja yhtye lakkautettiin ”taloudellisten epäselvyyksin vuoksi”. Festivaaleilta on säilynyt joukko mielenkiintoisia nauhoituksia, muun muassa seuraava, jossa 2xBBM tulkitsee Lennonin ja McCartneyn tutun kappaleen When I’m sixty-four. Näin puoli vuosisataa jälkeenpäin esitys voi tuntua liikuttavalta, mutta ei sitä lainkaan tarvitse hävetä samanaikaisten suomalaisten rocklevytysten rinnalla.

]

Neuvostoliitossa ei ollut samanlaista kuilua ”kevyen” ja ”vakavan” musiikin välillä kuin Suomessa ennen. Jopa säveltäjäliiton elinikäinen puheenjohtaja, kolminkertainen Stalinin palkinnon saaja Tihon Hrennikov sävelsi oopperoiden ja konserttojen lomassa ihan mukiinmeneviä iskelmiä. Moskovan valot on levytetty suomeksikin. Rock-musiikki oli kuitenkin eri juttu: se oli ideologisesti vaarallista, eivätkä rock-bändit tyytyneet esittämään vain virallisesti hyväksyttyä ohjelmistoa. 1970-luku oli balttilaisen rockin sankariaikaa, bändejä perustetiin ja kiellettiin. Harri Rinteen mainio kirja ”Laulava vallankumous” kertoo virolaisten muusikoiden kokemuksia tältä ajalta, samanlaista oli Latviassakin.

Bändin lopettamiseen suivaantuneena Kalniņš sävelsi nyt neljännen sinfoniansa, joka tuli tunnetuksi ”rock-sinfonian” nimellä. Samaan aikaan kuitenkin aloitti yhteistyön uuden bändin kanssa. Menuets-yhtyeestä tuli 1970-luvulla Kalniņšin laulutuotannon tärkein tulkitsija, ja vuonna 1979 yhtye levytti kokonaisen albumin Kalniņšin lauluja, Dzeguzes balss (Käen ääni). Sitä voisi luonnehtia lähinnä nimellä ”taide-rock”. YouTubesta löytyy useita näytteitä levyltä. (Vikipedijan mukaan Menuets olisi esiintynyt Suomessakin. Mahtaako kellään olla tästä mitään tietoa?)

Vuonna 1980 Kalniņš osallistui ensimmäistä kertaa Latvian radion ja television Mikrofons-laulukilpailuun, jota olivat siihen saakka hallinneet Raimonds Paulsin laulut. Dziesma, ar ko tu sācies (Laulu, mistä olet saanut alkusi) saavutti Menuetsin tulkitsemana kilpailussa toisen sijan. Pian lähetyksen jälkeen television johto sai kuitenkin Latvian kommunistipuolueen keskuskomitealta vihaisen kirjeen, jossa moitittiin sävellyksen pääsyä mukaan kilpailuun. Siinähän lietsottiin selvästi protestimielialaa:

Pasmejies, ja tu gribi,
Paraudi ja tev vajag,
Tikai pavisam klusu,
Tikai pa visam klusu –
Tu jau zini, kas būs,
Ja tu kliegsi!

Naura jos haluat, itke jos haluat…
mutta tosi hiljaisesti, vain hiljaisesti.
Sinä tiedät mitä tapahtuu jos huudat!

Kirjeen takia laulu ei ilmestynyt neuvostoaikana ainkaan levyllä, vaikka muuten oli tapana, että Mikrofons-kilpailun kymmenen parasta laulua julkaistiin tuoreeltaan kokoomalevyllä. YouTubesta löytyy kuitenkin kilpailusta tehty nauhoitus, johon liittyy sisäpiirin vitsi: kuvituksena on Mikrofons 1980-levyn kansi. Tällä levyllä laulun olisi pitänyt olla mukana, mutta ei se ole.

http://www.youtube.com/watch?v=wbTFriXVJTQ

]

Vuonna 1985 Kalnins perusti oman yhtyeen, jonka nimeksi tuli Turaidas Roze. Turaidan ruusun esikuvana oli vuonna 1620 surmansa saanut legendaarinen Maija-neito, jonka kohtaloa Adalbert Cammerer käsitteli 1800-luvulla romanttisessa runoelmassaan Die Jungfrau von Treiden. Yhtyeestä ja varsinkin laulusolisti Olga Rajeckasta tuli nyt Kalninsin laulujen tulkitsija, ja vuosina 1986 – 88 se ylsi kärkisijoille Mikrofons-kilpailussa nousematta kuitenkaan ykköseksi. Laulut olivat Svētku diena, Mežā ja Vējš un liepa– kaikki tulevia klassikoita.

 

http://www.youtube.com/watch?v=LvAG5QDEIvA

]

 

Vuonna 1989 Baltian laulava vallankumous oli jo pitkällä, ja se näkyi laulukilpailussakin. Kalnins osallistui tällä kertaa kilpailuun kansanrintaman (Tautas frontas)  tunnussävelellä. Se oli todella kaukana tavanomaisesta iskelmämusiikista. Vuoden 1989 historialliseen Mikrofons-kilpailuun on syytä palata myöhemmin, todettakoon nyt vain, että tällä kertaa voitto kuitenkin meni Kalniņšin perheeseen. Voittajasävelmä oli Perkons-yhtyeen filosofinen Mēs pārtiekam viens no otra (Me tarvitsemme toisiamme), jonka oli sanoittanut Imansin veli Viktors (nimimerkki Viks).

Latvian vapautumisen jälkeen Imants Kalniņš omistautui lähes päätoimisesti politiikalle mm kansanedustajana. Hän jatkoi kuitenkin myös musiikin tekemistä, josta olivat näkyvänä osoituksena hänen vuosittain järjestämänsä musiikkijuhlat, Imantdienas. YouTubessa on paljon upeita äänityksiä näiltä juhlilta, oma suosikkini on Cesisin linnan puistossa vuonna 2011 nauhoitettu Pūt vējiņi!, tulkkina Turaidas roze. Kalniņš itse vilahtaa taustalla kosketinsoitinten äärellä.

]

 

Vielä kerran Raimonds Pauls

kirjoittaja

Lukija voi ihmetellä, miksi viivyn vielä Raimonds Paulsin musiikissa, kun Latviassa on niin paljon muutakin mielenkiintoista. Mutta kun historiaa alkaa tutkia, löytyy aina lisää asiaa.

Vielä jokin aika sitten kuvittelin, että ainoa suomeksi käännetty Raimonds Paulsin laulu on Miljoona ruusua (tai oikeammin Davaja Marina). Olin tietysti väärässä, olisi pitänyt tarkistaa eikä kirjoittaa lonkalta. Suomen äänitearkiston tietokannasta löytyy toistakymmentä suomeksi levytettyä Paulsin laulua. ”Ruusujen” jälkeen suosituin on varmaankin Ilman minua. Siitä on tehty suomeksi parikymmentä levytystä, joista tunnetuin lienee Paula Koivuniemen (1986). Suomenkieliset sanat – käännöksestä tuskin voi puhua – teki Junnu Vainio. Ilman minua eli Bez menja tuli alun perin tunnetuksi Alla Pugatshevan tulkintana. Sanat on tehnyt Ilja Reznik. kuten moniin muihinkin Allan lauluihin. Laitan tähän varmuuden vuoksi luettelon kaikista suomeksi levytetyistä Paulsin lauluista. Monet ovat jo unohtuneet, mutta osa on ikivihreitä:

Ilman minua, Jäähyväistango, Keltaiset lehdet, Kehtolaulu, Kun kahden kuljetaan, Kuulut aikaan parhaimpaan, Luoksesi kaipaan ain, Maestro, Miljoona ruusua, Nuoruudessain, Oi kuu, oi kuu,Siellä jossakin (Anno domini), Taulu (Vernisazh), Vielä palaat kotiinpäin, Yön tumma viesti.

On pakko käydä läpi vielä kerran Raimonds Paulsin vaiheita, ennen kuin siirryn Imants Kalninsiin ja latvialaisen musiikin muihin suuriin nimiin. Kerroin jo aikaisemmassa blogissani, miten Pauls voitti vuosina 1968 – 1982 Latvian radion ja television KAIKKI vuotuiset laulukilpailut (1972 – 75 kilpailua ei tosin järjestetty). Tuntuu uskomattomalta, mutta kun kuuntelee läpi voittajakappaleet, ratkaisun ymmärtää. Pauls on poikkeuksellinen melodinen lahjakkuus, ja hän valitsi aina hyviä tekstejä. Oma suosikkini on vuoden 1971 voittaja Teic, kur zeme tā, laulu kaikkein kauneimmasta maasta, jossa rölliheinä kukkii ja kivetkin laulavat. Maan nimeä ei mainita, mutta on selvää, ettei tämä hiekkaisten rantojen maa voi olla muu kuin Latvia.

Teic, kur zeme skaistākā
Tur, kur smilgas zied
Teic, kur skarbā zeme tā
Te, kur akmens dziedz

]

Olin kuvitellut, että Paulsin nousu Neuvostoliiton suurille markkinoille olisi alkanut Miljoonasta ruususta, mutta varsinainen läpimurtosävellys näyttääkin olleen vuoden 1977 Mikrofons-voittaja Par pēdējo lapu, oodi syksyn viimeiselle lehdelle. Listja zoltye, Keltaiset lehdet oli megahitti Neuvostoliitossa, eräiden tietojen mukaan sitä olisi myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta.  Tässä ensin Nora Bumbieren alkuperäinen tulkinta

 

 

Ja sitten Laima Vaikulen venäjänkielinen versio vuosien takaa

 

 

Jos innostuu lukemaan entisen Neuvostoliiton populaarimusiikin historiaa, huomaa pian miten suuri merkitys Raimonds Paulsilla on ollut. Oma teoriani on, että 1970-luvun lopulla yleisö alkoi kyllästyä perinteiseen neuvostoviihteeseen, joka muistutti heikentyvästä taloudesta ja vähitellen höperöityvästä pääsihteeristä. Goskontsertissa, televisiossa ja levystudioissa tuottajat käänsivät katseensa länteen. Kun ulkomaisia taiteilijoita ei voitu kutsua, katseet kääntyivät Baltiaan. Moskovasta katsoen länsi alkoi Riiasta ja Tallinnasta, ja 1980-luvun venäjänkielinen populaarimusiikki Neuvostoliitossa oli yhtä Raimonds Pauls-festivaalia. Tämän voi todeta havainnollisesti kuuntelemalla Moskovassa viime huhtikuussa järjestettyä juhlakonserttia, jossa sikäläiset megatähdet esittävät 34 Paulsin hittiä, monet niistä myös suomennettuja.

 

 

Nyky-Latviassa Paulsin hyviä suhteita Putinin Venäjälle ei nähdä pelkästään plussana, Mutta sanokaapa yksikin suomalainen taiteilija, joka kerää itänaapurissa samanlaisen yleisön? Olisihan se hienoa kansainvälisten suhteiden hoitoa, jos Moskovassa tunnettaisiin muitakin suomalaisia kuin Viola-tyttö ja Ville Haapasalo.

Raimonds Pauls voidaan myös nähdä yhdistävänä tekijänä. YouTubesta löytyy mielenkiintoinen katkelma Laima Vaikulen konsertista Jurmalassa jokin aika sitten. Yleisö näyttää olevan pääasiassa venäjänkielistä, sillä Laima juontaa konsertin venäjäksi. Mutta kun Laima aloittaa vanhan Pauls –hitin Teic, kur zeme tā, kaikki yhtyvät latviaksi lauluun:

 

Te ir mana dzimtene
Smilšainais krasts
Te pa baltu miglas stigu
Ceļu mājup rasts, mājup rasts 

Tämä on minun syntymämaani,
hiekkaisten rantojen maa
Siellä valkean sumun keskeltä
metsätieltä alkaa tie kotiin

Lopuksi vielä toinen osoitus siitä, miten Paulsin sävelmät kestävät aikaa: Keltaiset lehdet vuodelta 1977, mutta tällä kertaa modernina samba-versiona. Yhtyeen nimi on Sambanova, ja taustalla Riian skyline:

 

 

Rozentals-seura Ry

Rozentāls-seura on Suomi-Latvia-ystävyysseura, jonka tehtävänä on edistää Latvian kulttuurin, yhteiskunnan ja talouden tuntemusta Suomessa.

Liity jäseneksi
Yhteystiedot

Osoite
Sähköposti
Puh.

Säännöt ja saavutettavuusseloste

Viimeisimmät artikkelit

Facebook-sivusta saa tykätä!

© Rozentals-seura ry. | Powered by mThing