rock – Rozentals-seura ry.

Reunamerkintöjä Liivinmaan kronikkaan

huhtikuu 3, 2018 kirjoittaja admin

Vizma Belsevica (1931 – 2005) oli yksi Latvian merkittävimpiä runoilijoita. Suomeksi häneltä ei tietääkseni ole käännetty mitään, mutta useimmat hänen runokokoelmansa on julkaistu ruotsiksi, samoin kuin kolmiosainen omaelämänkerrallinen romaanisarja Bille. Belsevican arvostusta kuvastaa se, että hänen kerrotaan olleen ehdokkaana myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Latviassa oli neuvostoaikana yleistä, että parhaat runoilijat kirjoittivat myös iskelmätekstejä. Vizma Belsevica voitti jopa kaksi kertaa radion laulukilpailun lauluillaan Es aiziet nevaru (1978) ja Kamola tineja (1979). Molemmat sävelsi Raimonds Pauls. Edellisen kappaleen lauloi kilpailussa Mirdza Zivere, jälkimmäisen Imants Skrastins. Varsinkin Kamola tineja on heti ensi kuulemalta mieleen painuva sävelmä, josta Raimonds Pauls teki ehkä hieman liiankin tunteellisen – voisi kuvitella, että hänellä oli mielessään Udo Jürgensin euroviisuvoitaja Merci Cherie vuodelta 1966. Kamola tineja on kuitenkin monin verroin laadukkaampi teksti. En edes yritä tulkinta tätä tekstiä, jossa vierivä lankakerä symboloi ohi virtaavaa aikaa.

https://www.youtube.com/watch?v=gfIaih2NYrg

Vizma Belsevica oli vaatimattomissa oloissa kasvanut työläistyttö, joka osoittautui lahjakkaaksi kirjoittajaksi. Neuvosto-Latviassa hän oli siis esikuvallinen taiteilija, ja hänet lähetettiin opiskelemaan Moskovan kuuluisaan Gorki-instituuttiin. Hänen opiskelutovereitaan instituutissa olivat mm Andrej Voznesensky ja Bella Ahmadulina.

Vuonna 1969, kun Neuvostoliiton ”suojasää” oli jo päättymässä, ilmestyi hänen neljäs runokokoelmansa ”Gadu gredzeni” (Vuosirenkaita). Se vedettiin kuitenkin myynnistä heti ilmestymispäivänä, ja runoilijalle määrättiin kiitokseksi neljän vuoden julkaisukielto. Syynä oli kirjaan sisältyvä runo ”Reunamerkintöjä Henricus Letticuksen Liivinmaan kronikkaan”. Siinä oli rinnakkain 1200-luvulla ilmestynyt kronikka Latvian ensimmäisestä valloituksesta, ja sen rinnalla runoilijan tulkinta siitä, mitä kirjoittaja oli hänen mukaansa todella ajatellut latvialasten kohtalosta. Vaikka runo näennäisesti käsitteli 1200-lukua, oli helppoa ajatella sen sopivan myös neuvostoaikaan (käännöksen pohjana on Juris Kronbergsin ruotsinnos):

Un raudi! Asaras par dzelzi kļūs,

Kad pienāks laiks. Un piemeklēts tiks ļaunums

No dzelžu lietus.

(Itke! Kun aika tulee, kyyneleet muuttuvat raudaksi, ja pahuuden ylle sataa rautainen sade.)

Vizma Belsevican ”Vuosirenkaat” pääsivät uudelleen julkisuuteen vasta perestroikan aikana. Vuonna 1988 rock-yhtye Sipoli esitti Liepajan musiikkijuhlilla laulusarjan, joka perustui Liivinmaan kronikkaan. Sarjan viimeinen laulu Kliedz mana tauta (Huuda, kansani) osallistui samana vuonna myös Latvian radion laulukilpailuun. Hieno laulu ei kuitenkaan noussut kärkisijoille, tällä kertaa kilpailussa oli mukana monta muutakin kantaa ottavaa laulua. Sipolin esitys löytyy kuitenkin YouTubesta.

https://www.youtube.com/watch?v=66IKNvoOb8M

Vizma Belsevican poika Klavs Elsbergs (1959 – 1987) oli myös yksi Latvian tunnetuimmista moderneista runoilijoista. Elsbergs oli aktiivisesti mukana 1980-luvun reformiliikkeessä, ja monet pitivät hänen kuolemaansa 5. huhtikuuta 1987 poliittisena murhana. Hän putosi, tai hänet pudotettiin, Jurmalassa alas kirjailijatalon ikkunasta.

Myös Elsbergin runoja on sävelletty paljon. Lyhyet ja näennäisen yksinkertaiset runot toimivat hyvin myös musiikkina. Yksi tunnetuimmista on Neatvadisimies, jonka Perkons-yhtye esitti vuonna 1987 Latvian radion laulukilpailussa. Juris Kulakovskin säveltämästä laulusta löytyy YouTubesta useita tulkintoja, oma suosikkini on Ieva Akurateren esitys Perkons-yhtyeen 25-vuotisjuhlakonsertista. Laulun nimen voisi ehkä suomentaa ”älkäämme sanoko hyvästi”. Runoilija valittaa, että hänen kohtalonsa on kuin kyynelet hämähäkin verkossa…

https://www.youtube.com/watch?v=Fw-7NU13ZWU

(Vizma Belsevican kuva: Vikipedija)

Kurtisaanin nuotio

marraskuu 23, 2017 kirjoittaja admin

Jos päättäisin ryhtyä lauluntekijäksi, en varmaankaan ensimmäiseksi kirjoittaisi laulua nimeltä ”Kurtisaanin nuotio”. Tuntuisi yhtä omituiselta laulu nimeltä kuin ”Viidestoista yö”. Mutta minusta ei tullutkaan lauluntekijää…

Edvīns Zariņšin ”Kurtizāņu ugunskurs” on yksi tämän vuosituhannen suosituimmista latvialaisista lauluista. Sen levytti alun perin Dakota-niminen yhtye, joka perustettiin Bauskassa vuonna 1997. Alkuperäinen levytys löytyy YouTubesta, jossa sitä on kuunneltu jo yli kaksi miljoonaa kertaa. Laulu alkaa iskevästi: Missä on sinun naurusi, missä kyyneleesi? Mitään ei enää ole jäljellä….

En ole oikea henkilö arvostelemaan latviankielisiä tekstejä, mutta minusta tässä on samanlaista tunnelmaa kuin Juice Leskisen lauluissa. Nainen istuu yksinään ravintolassa, edessä lasi punaviiniä ja kädessä savuke. Unelmat sulavat kuin parafiini.

Skatiens pār telpu, lēni kā dūmi krīt,
Nezini vēl, kam mosties uz pleca rīt.

Katso, kuinka savu laskeutuu hiljalleen salin poikki
Et vielä tiedä, kenen olkapäältä aamulla heräät

Alkuperäinen Dakota soittaa country-musiikkia, ja se on vieraillut monilla eurooppalaisilla kantri-festivaaleilla. Valokuvissa laulun tekijä Zariņš poseeraa mieluiten cowboy-asussa hevosen kanssa. ”Kurtisaanin nuotiossa” näyttää kuitenkin olevan jotakin yleispätevää, sillä latvialaisesta YouTubesta löytyy laulusta toistakymmentä erilaista tulkintaa, parodioista koulutansseihin. Oma suosikkini on tämä versio, jossa laulu on taitavasti leikattu ääniraidaksi vanhaan amerikkalaiseen piirrettyyn filmiin. Esityksestä vastaa yhtye nimeltä Sapju kabinets.

Ehkä liikuttavin on tämä versio, jossa nuori tyttö ja poika esiintyvät koulun juhlasalissa. He selvästi jännittävät esiintymistä, mutta meni se kuitenkin ihan hyvin! Vahinko ettei tätä käännetty suomeksi.

Tässä vielä yksi todiste siitä, että Kurtisaanin nuotiosta on tullut klassikko. Tälläkin hetkellä sata nuorta Liepasta Daugavpilsiin istuu parhaillaan huoneessaan, laittaa kännykkäkameran päälle ja alkaa näppäillä kitaraansa:

Hyvää karhunkaatajan päivää

marraskuu 7, 2017 kirjoittaja admin

Muistatte kai, että ensi lauantaina 11. marraskuuta on karhunkaatajan päivä, Lāčplēša diena? Silloin juhlitaan taistelua, jossa latvialais-virolaiset joukot marraskuussa 1919 voittivat Riikaan tunkeutuneen saksalais-venäläisen armeijan. Heidän esikuvanaan oli kansallissankari Lāčplēsis, karhnkaataja, joka 1200-luvulla taisteli urheasti maahan tunkeutuneita saksalaisia vastaan. Jos teillä ei ole lauantaina mahdollisuutta sytyttää Riian linnan juurella kynttilää, voitte juhlia päivää katsomalla YouTubesta Lāčplēsis – oopperan. Tässä on näytteeksi Lāčplēsisin ja Laimdotan duetto Zigmārs Liepiņš rock-oopperasta, jota esitettiin valtavalla menestyksellä Latvian kansallisoopperassa vuonna 1988.

https://www.youtube.com/watch?v=CAkPn-Dju4E

Latvian kansalliseepos Lāčplēsis julkaistiin ensi kerran vuonna 1888. Se kertoo karhunkaatajan, Lāčplēsis taistelusta 1200-luvulla ulkomaisia valloittajia. Runomuotoisen kertomuksen sepitti kansantarujen pohjalta Andrejs Pumpurs (1841–1902). Eepoksen hahmot, kuten Laimdota, Kangars ja Staburadze ovat latvialaisille tuttuja siinä missä Väinämöinen ja Joukahainen meille, ja jokaisesta Latvian kaupungista taitaa löytyä Pumpursin katu. Lāčplēsis on on sankari, joka on kerran vapauttava Latvian kansan. Vaikka hän kaatuu taistelussa, Väinäjoella voi yhä vielä katsella keskiyöllä ikivanhaa näkyä:

Kerran aika koittaa, jolloin Karhunkaataja

yksin syöksee vainolaisen alas virran syöveriin.

Latvialle uusi aika, vapaa kansa syntyy niin.

(suom. Edgar Vaalgamaa)

Lāčplēsis ilmestyi ensi kerran 1888, ja sillä oli suuri vaikutus Latvian kansalliseen herätykseen. Latvialaisilla oli nyt oma kansalliseepos, niin kuin suomalaisilla ja virolaisillakin. Kun vuonna 1986 valmistauduttiin juhlimaan eepoksen satavuotisjuhlia, Latvian kansallisooppera päätti tilata säveltäjä Zigmārs Liepiņšilta siihen perustuvan oopperan. Libreton teki kirjailija Māra Zālīte.

Zigmārs Liepiņšin valinta tehtävään oli aika rohkea veto. Latviassa olisi toki ollut myös ”vakavaan” musiikkiin erikoistuneita säveltäjiä. Liepiņš kuului siihen muusikkojen piiriin, jotka olivat 1980-luvulla vieneet latvialaista populaarimusiikkia modernimpaan, kansainvälisempään suuntaan. Liepiņšin 60-vuotispäivien kunniaksi järjestetyssä konsertissa vuonna 2012 kuultiin uusi versio vanhasta hitistä Celojums (Matka). Solistina on Ivans Vanzovics ja pianon ääressä säveltäjä itse.

1980-luvulla Liepiņšin musiikki alkoi kuitenkin saada yhä enemmän poliittista väriä. Vuonna 1985 radion laulukilpailun voitti hänen sävellyksensä Zibsnī zvaigznes aiz Daugavas (Tähdet tuikkivat Daugavan takana). Elettiin aikoja, jolloin Neuvostoliitto kävi sotaa Afganistanissa ja joukossa oli myös balttilaisia asevelvollisia. Laulun viittaus kaukana vaeltaviin sotilaisiin oli vahvasti ajankohtainen, mutta ei kuitenkaan niin osoitteleva, että sensuuri olisi poistanut laulun.

https://www.youtube.com/watch?v=ywhBxFsdSzM

Vuonna 1987 Liepiņš osallistui laulukilpailuun vielä selvemmin poliittisella laululla, joka ei kuitenkaan menestynyt äänestyksessä. Sena kalpu diesma (Vanhan palvelijan laulu) kertoo Latvian valtiaista, jotka huomenna tai ylihuomenna heräävät. Toisissa olosuhteissa laulussa olisi voinut olla kyse vaikka tontuista, mutta vuonna 1987 Neuvostoliitossa aavisteltiin jo vallan vaihtumista.

https://www.youtube.com/watch?v=nLQzYoKS2is

Vuonna 1988 Latviassa vietettiin siis kansalliseepoksen satavuotisjuhlia. Kansalliseepoksen pohjalta tehty rock-ooppera oli rohkea veto. Voisitteko kuvitella, että Suomen Kansallisooppera olisi 1980-luvulla tilannut Otto Donnerilta Kalevala-aiheisen oopperan? Väinämöisenä olisi ollut Pepe Willberg, Joukahaisena Rauli Badding Somerjoki ja Ainon roolissa Arja Saijonmaa? Ei ikinä. Mutta Latviassa näin tehtiin. Lāčplēsisin roolissa oli Igo ja Laimdotana Zodiac-yhtyeestä tunnetuksi tullut Maija Lūsēna. Oopperan roisto, Kangars, oli Imants Vanzovičs.

Kun rock-ooppera Lāčplēsis valmistui eepoksen satavuotisjuhliin vuonna 1988, uusi kansallinen herätys oli jo alkanut. Elokuun 8. päivä oli perustettu kansanrintama. Oopperan ensi-ilta oli kaksi viikkoa sen jälkeen, 23. elokuuta. Marraskuun 11. 1988 Latviassa vietettiin taas ensi kerran 40 vuoteen Lāčplēsisin päivää. Oopperasta tuli valtava menestys. Se esitettiin 43 kertaa täysille katsomoille, ja sen näki lähes kaksisataa tuhatta ihmistä. Se näytettiin myös televisiossa ja siitä julkaistiin kolmen levyn paketti. Koko tv-taltioinnin voi edelleen katsoa YouTubesta.

Vuosia on mennyt. Latvian kansallisoopperan johtaja toimii nykyisin Zigmārs Liepiņš. Ja kun ensi vuonna juhlitaan satavuotiasta Latviaa, juhlaohjelmassa on tietysti Lāčplēsis.

Maailman paras tyttöbändi?

lokakuu 20, 2017 kirjoittaja admin

Tyttöbändeillä on ollut merkittävä sija rockin historiassa. Niiden ensimmäinen loistokausi oli jo 1960-luvulla, ja 1990-luvulla ne nousivat uuteen kukoistukseen Spice Girlsin mukana. Suomessa idea ei jostakin syystä ole oikein ottanut tulta, ellei sitten lasketa mukaan Metro-tyttöjä, mutta Latvian popmusiikin historiasta löytyy ainakin yksi legendaarinen tyttöbändi, lyhytikäiseksi jäänyt Dāmu pops. Sen muodostivat Ieva Akuratere, Olga Rajecka, Maija Lūsēna ja Edīte Baušķeniece, jotka olivat jo saavuttaneet mainetta maan tunnetuimpien rock-yhtyeiden solisteina.

Ieva Akuratere kertoo muistelmissaan, että idea yhtyeen perustamiseen tuli amerikkalais-latvialaiselta basistilta Gatis Gaujnieksilta, joka halusi löytää vuoden 1990 Mikrofons-laulukilpailua varten sopivan esittäjän kappalelleen ”Varbūt rīt” (Ehkä huomenna). Laulu ei noussut ihan ykkössijalle, mutta päätöskonsertista tehty taltiointi on yksi kaikkien aikojen riemukkaimpia rock-esityksiä. (Vaikka kappale ei innostaisikaan, malttakaa katsoa puoleen väliin, jolloin lavalle saapuu uusia, tuoreita voimia, ilmeisesti esiintyjien pikkusiskot !)

Tällainen yhtye olisi voinut päästä vaikka kuinka pitkälle. Vuosi 1990 oli kuitenkin Baltiassa erittäin vaikea sekä taloudellisesti että poliittisesti. Kukaan ei päässyt vuolemaan rock-musiikilla kultaa. Kaikilla neljällä solistilla onkin ollut ennen ja jälkeen omat, ansiokkaat uransa. Esimerkiksi Olga Rajecka on tullut tunnetuksi säveltäjä Imants Kalninsin suosikkiesiintyjänä, joka on ollut mukana monissa säveltäjän projekteissa. Kuvassa (yllä) yhtye on vuoden 2000 revival-kokoonpanossa.

Dāmu pops on kuitenkin jäänyt elämään latvialaisessa popmusiikissa. Yhtye on muutaman kerran kokoontunut konserteissa muistelemaan vanhoja hittejään, ja selaamalla YouTubea huomaa nopeasti, että monenlaisia juhlia varten on koottu varta vasten paikallisia Dāmu pops –covereita. Kiinnostavin näistä on huumoriyhtye Latgales dāmu pops, jonka ura taitaa olla jo pitempi kuin esikuvansa. Taustatietoja yhtyeestä en ole löytänyt, mutta ainakin nimen perusteella heidän olettaisi olevan kotoisin itäisimmästä Latviasta, Latgalesta.

Latgales dāmu pops koostuu kolmesta reippaasta naisesta, jotka eivät epäröi tehdä pilaa edes omasta ulkomuodostaan. YouTubesta löytyy aikamoinen määrä heidän videoitaan, hauskin näistä on ehkä Skaistuma etalons (Kauneuden mittapuu), joka tapahtuu pienen marketin vaatekaupassa jossakin Latgalessa.

Yksi kieli, yksi mieli

huhtikuu 21, 2017 kirjoittaja admin

Vuonna 1986 Latvian radion laulukilpailussa alkoivat puhaltaa uudet tuulet. Ensimmäistä kertaa kilpailussa oli iskelmälaulajien lisäksi mukana oikeita rock-yhtyeitä, ja lauluissa otettiin kantaa asioihin uudella tavalla. Yleisöäänestyksen voittajaksi nousi tällä kertaa yhtye nimeltä Līvi, ja voittaneessa laulussa Dzimtā valodā julistettiin äidinkielen kunniaa:

Dzimtā valodā ir māte, māte
Dzimtā valodā viss vēl saldāks
Dzimtā valodā pasmejies pie sevis pats

Äidinkielellä äiti on äiti
Äidinkielellä kaikki on makeampaa
Äidinkielellä voi nauraa itselleen

Televisiossa lähetetyssä juhlakonsertissa yhtyeen jäsenet olivat joutuneet riisumaan vakituiset esiintymisasunsa ja pukeutumaan ”siististi” kunnon ravintolaorkesterin tavoin, mutta laulun voima ei siitä vähene.

http://www.youtube.com/watch?v=PPXH2QLG38c

Kun laulua Dzimtā valodā kuuntelee tarkemmin, huomaa ettei siinä ylistetä mitään tiettyä äidinkieltä. Sensuurille voitiin selittää, että itse asiassa alkuperäisen tekstin oli kirjoittanut moldovalainen Gregore Vieru (latviankielinen käännös Imants Ziedonis). Latvian kommunistisen puolueen johtoa laulu ei ollenkaan miellyttänyt. Kielikysymys oli Latviassa polttava asia. Latvia oli periaatteessa tasavallan toinen virallinen mieli, mutta syntyperäiset latvialaiset olivat saaneet kokea miten virasto toisensa jälkeen vaihtoi venäjän asiointikielekseen ja yliopistoissa ylemmät opinnäytteet oli kirjoitettava venäjäksi. Television katsojille ei varmaankaan ollut epäselvää, mistä kielestä tässä laulettiin.

Vielä pari vuotta aikaisemmin tällainen laulu ei olisi koskaan päässyt televisioon. Vuonna 1985 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi oli kuitenkin noussut Mihail Gorbatshov. Perestroika oli alkanut, ja sen myötä tiedotusvälineet saivat uutta vapautta. Televisiossa pyöri lauantai-iltaisin ohjelma nimeltä Varavīksne (Sateenkaari). Siinä esitettiin ulkomaisia musiikkivideoita ja itse tuotettuja latvialaisia musavideoita. Latvian televisiolla ei ollut suoria yhteyksiä ulkomaille, mutta ohjelman tuottajat ovat myöhemmin kertoneet, että ulkomaiset musiikkivideot olivat usein peräisin Suomen televisiosta. Viron TV:n toimittajat olivat nauhoittaneet niitä Tallinnassa omiin tarpeisiinsa ja toimittivat kopiot edelleen kollegoille Riikaan. Tekijänoikeuksista ei silloin oltu niin tarkkoja.

Nyt myös Līvin tapaisilla rock-yhtyeillä oli tie auki televisioon. Dzimtā valodāsta tehtiin musavideo, joka ei enää jätä mitään epäilystä siitä, kenen äidinkielestä on kyse – taustalla on perinteinen latvialainen maalaistalo. Kesti kuitenkin vielä pari vuotta, ennen kuin ”laulava vallankumous” lähti todella liikkeelle.

]

Kun rock oli vielä nuori Latviassakin

maaliskuu 12, 2017 kirjoittaja admin

Elettiin vuotta 1969, ja Neuvostoliitossakin moni nuori oli kiinnostunut uudesta beat-musiikista. Arvovaltainen Muzikalnaja zizn-lehti oli jopa julkaissut myönteisen arvion Beatlesien tuotannosta, vaikka enimmäkseen länsimainen rock olikin neuvostolehdistössä vain pilakuvien kohteena.

Yksi Beatles-faneista oli Liepajan teatterissa työskennellyt nuori säveltäjä Imants Kalniņš. Yhdessä saman mielisten muusikoiden kanssa hän perusti yhtyeen nimeltä 2xBBM. Yhtye esitti Beatles-ohjelmistoa ja Kalninsin omia sävellyksiä. Vuonna 1970 2xBBM oli mukana Ogren legendaarisilla festivaaleilla, joista tuli yksi balttilaisen rockin ensimmäisistä katsauksista. Festivaaleilla tapahtui kuitenkin levottomuuksia, jotka saivat viranomaiset puuttumaan asiaan. Suojasää oli muutenkin päättynyt, ja yhtye lakkautettiin ”taloudellisten epäselvyyksin vuoksi”. Festivaaleilta on säilynyt joukko mielenkiintoisia nauhoituksia, muun muassa seuraava, jossa 2xBBM tulkitsee Lennonin ja McCartneyn tutun kappaleen When I’m sixty-four. Näin puoli vuosisataa jälkeenpäin esitys voi tuntua liikuttavalta, mutta ei sitä lainkaan tarvitse hävetä samanaikaisten suomalaisten rocklevytysten rinnalla.

]

Neuvostoliitossa ei ollut samanlaista kuilua ”kevyen” ja ”vakavan” musiikin välillä kuin Suomessa ennen. Jopa säveltäjäliiton elinikäinen puheenjohtaja, kolminkertainen Stalinin palkinnon saaja Tihon Hrennikov sävelsi oopperoiden ja konserttojen lomassa ihan mukiinmeneviä iskelmiä. Moskovan valot on levytetty suomeksikin. Rock-musiikki oli kuitenkin eri juttu: se oli ideologisesti vaarallista, eivätkä rock-bändit tyytyneet esittämään vain virallisesti hyväksyttyä ohjelmistoa. 1970-luku oli balttilaisen rockin sankariaikaa, bändejä perustetiin ja kiellettiin. Harri Rinteen mainio kirja ”Laulava vallankumous” kertoo virolaisten muusikoiden kokemuksia tältä ajalta, samanlaista oli Latviassakin.

Bändin lopettamiseen suivaantuneena Kalniņš sävelsi nyt neljännen sinfoniansa, joka tuli tunnetuksi ”rock-sinfonian” nimellä. Samaan aikaan kuitenkin aloitti yhteistyön uuden bändin kanssa. Menuets-yhtyeestä tuli 1970-luvulla Kalniņšin laulutuotannon tärkein tulkitsija, ja vuonna 1979 yhtye levytti kokonaisen albumin Kalniņšin lauluja, Dzeguzes balss (Käen ääni). Sitä voisi luonnehtia lähinnä nimellä ”taide-rock”. YouTubesta löytyy useita näytteitä levyltä. (Vikipedijan mukaan Menuets olisi esiintynyt Suomessakin. Mahtaako kellään olla tästä mitään tietoa?)

Vuonna 1980 Kalniņš osallistui ensimmäistä kertaa Latvian radion ja television Mikrofons-laulukilpailuun, jota olivat siihen saakka hallinneet Raimonds Paulsin laulut. Dziesma, ar ko tu sācies (Laulu, mistä olet saanut alkusi) saavutti Menuetsin tulkitsemana kilpailussa toisen sijan. Pian lähetyksen jälkeen television johto sai kuitenkin Latvian kommunistipuolueen keskuskomitealta vihaisen kirjeen, jossa moitittiin sävellyksen pääsyä mukaan kilpailuun. Siinähän lietsottiin selvästi protestimielialaa:

Pasmejies, ja tu gribi,
Paraudi ja tev vajag,
Tikai pavisam klusu,
Tikai pa visam klusu –
Tu jau zini, kas būs,
Ja tu kliegsi!

Naura jos haluat, itke jos haluat…
mutta tosi hiljaisesti, vain hiljaisesti.
Sinä tiedät mitä tapahtuu jos huudat!

Kirjeen takia laulu ei ilmestynyt neuvostoaikana ainkaan levyllä, vaikka muuten oli tapana, että Mikrofons-kilpailun kymmenen parasta laulua julkaistiin tuoreeltaan kokoomalevyllä. YouTubesta löytyy kuitenkin kilpailusta tehty nauhoitus, johon liittyy sisäpiirin vitsi: kuvituksena on Mikrofons 1980-levyn kansi. Tällä levyllä laulun olisi pitänyt olla mukana, mutta ei se ole.

http://www.youtube.com/watch?v=wbTFriXVJTQ

]

Vuonna 1985 Kalnins perusti oman yhtyeen, jonka nimeksi tuli Turaidas Roze. Turaidan ruusun esikuvana oli vuonna 1620 surmansa saanut legendaarinen Maija-neito, jonka kohtaloa Adalbert Cammerer käsitteli 1800-luvulla romanttisessa runoelmassaan Die Jungfrau von Treiden. Yhtyeestä ja varsinkin laulusolisti Olga Rajeckasta tuli nyt Kalninsin laulujen tulkitsija, ja vuosina 1986 – 88 se ylsi kärkisijoille Mikrofons-kilpailussa nousematta kuitenkaan ykköseksi. Laulut olivat Svētku diena, Mežā ja Vējš un liepa– kaikki tulevia klassikoita.

http://www.youtube.com/watch?v=LvAG5QDEIvA

]

Vuonna 1989 Baltian laulava vallankumous oli jo pitkällä, ja se näkyi laulukilpailussakin. Kalnins osallistui tällä kertaa kilpailuun kansanrintaman (Tautas frontas) tunnussävelellä. Se oli todella kaukana tavanomaisesta iskelmämusiikista. Vuoden 1989 historialliseen Mikrofons-kilpailuun on syytä palata myöhemmin, todettakoon nyt vain, että tällä kertaa voitto kuitenkin meni Kalniņšin perheeseen. Voittajasävelmä oli Perkons-yhtyeen filosofinen Mēs pārtiekam viens no otra (Me tarvitsemme toisiamme), jonka oli sanoittanut Imansin veli Viktors (nimimerkki Viks).

Latvian vapautumisen jälkeen Imants Kalniņš omistautui lähes päätoimisesti politiikalle mm kansanedustajana. Hän jatkoi kuitenkin myös musiikin tekemistä, josta olivat näkyvänä osoituksena hänen vuosittain järjestämänsä musiikkijuhlat, Imantdienas. YouTubessa on paljon upeita äänityksiä näiltä juhlilta, oma suosikkini on Cesisin linnan puistossa vuonna 2011 nauhoitettu Pūt vējiņi!, tulkkina Turaidas roze. Kalniņš itse vilahtaa taustalla kosketinsoitinten äärellä.

]

Zodiaks, Neuvostoliiton suosituin rock-yhtye

tammikuu 28, 2017 kirjoittaja admin

Vuoteen 1980-mennessä Neuvostoliitossa tiukkapipoisinkin ideologinen sihteeri alkoi tajuta, ettei rock-musiikkia vastaan enää kannattanut taistella. Sanoipa puolue mitä tahansa, tuhansilla nuorisotaloilla Liepajasta Habarovskiin toimi innokkaita kitarabändejä. Moskovassa puolueen virallinen nuorisolehti Moskovski komsomolets julkaisi vakituista rock-palstaa, jossa ei tosin käytetty ideologisesti vaarallista ”rock”-sanaa. Jokainen neuvostoteini tunsi Sladen, Sweetin ja Deep Purplen. Ulkomaisia rock-levyjä sai vain harmailta markkinoilta, mutta valtiollinen levy-yhtiö Melodija alkoi julkaista kotimaista rockia. Lopullisesti aidat murtuivat 1985, kun Gorbatšovin perestroika alkoi, ja ulkomaisia rock-levyjä ryhdyttiin julkaisemaan Neuvostoliitossa.

http://www.youtube.com/watch?v=Qerlyxp6uxM

Tähän saumaan osui latvialaisen Zodiaks-yhtyeen vuonna 1980 äänitetty LP-levy ”Disco alliance”, joka oli jonkin aikaa Neuvostoliiton eniten myyty äänilevy. (Englanniksi yhtye käytti nimeä ”Zodiac”, venäjäksi ”Зодиaк”). Ajattelin myöhemmin kirjoittaa muutaman blogin latvialaisen rockin varhaisvuosista, mutta Zodiaks ansaitsee oman esittelynsä. Kiitos Seppo Hovilalle muistutuksesta!

”Disco alliance” päätti Neuvostoliiton äänilevytuotannossa pysähtyneisyyden ajan. Neuvostorockin historioitsija Artemi Troitski toteaa kirjassaan ”Terveisiä Tšaikovskille”: ”Myyntikauden bestseller ei kuitenkaan ollut (Aleksandr) Gradskin lp, eikä edes Alla Pugatshovan uusin, vaan ”Disko-allians” –niminen lp, jonka oli tehnyt täysin tuntematon latvialainen Zodiak –yhtye. Kymmenen elektronista instrumentaalikappaletta, jotka muistuttivat hyvin paljon tuolloin suositun ranskalaisen Space-yhtyeen musiikkia, eivät olleet missään suhteessa merkittäviä – paitsi äänitysteknisesti. Levyn tuottaja oli Melodian Riian osaston johtaja Aleksandr Griva, ja hän ei ollut säästellyt studioaikaa ja nauhaa työskennellessään näiden aivan nuorten konservatoriolaisten kanssa (joiden joukkoon oli jotenkin eksynyt myös hänen oma tyttärensä…)”.

Zodiaks oli todellakin alkanut Riian konservatorion opiskelijoiden harrastustoimintana, ja yhtyeen soundi perustui silloin vielä harvinaisiin syntetisaattoreihin. Ranskalaiset vaikutteet voi todeta vaikkapa kuuntelemalla Jean-Michel Jarren levyä Oxygene (1976). Yhtyeen johtaja Jānis Lūsēns soitti ARP Omni ja ARP Odyssey syntetisaattoreita. Muut jäsenet yhtyeen ensimmäisellä levyllä olivat Zane Grīva, piano, Andris Sīlis, kitara, Ainārs Ašmanis, bassokitara ja Andris Reinis, rummut.

Siihen aikaan levyillä esiintyneet taiteilijat saivat Neuvostoliitossa yleensä vain kertakorvauksen, joten Zodiaks tuskin rikastui myynnistä. Menestys olisi varmasti avannut tien suurille konserttikiertueille ympäri Neuvostoliittoa, mutta sen ajan virolaisten soittajien muistelmat kiertueilta ovat niin rankkoja, että oli varmaan viisasta, etteivät nuoret musiikinopiskelijat lähteneet mukaan. Zodiaks teki Melodijalle vielä kaksi instrumentaalilevyä, joista toinen, Music in the universe, herätti myös melkoista huomiota. Kahdeksankymmenluvun loppupuolella yhtye alkoi tehdä latviankielistä rockia ja osallistui 1989 Mikrofons-kilpailuun kappaleella 1989 Taisnība (Totuus), josta tuli yksi Latvian kansallisen herätyksen tunnuslauluista. Myöhemmin Jānis Lūsēns on säveltänyt mm useita oopperoita.

Artemi Troitskin vähättelevän suhtautumisen Disco allianceen voi ymmärtää. Levyä myytiin paljon, koska ulkomaisia esikuvia ei ollut kaupassa. Zodiaksilta puuttuvat Mashina vremenin kantaaottavat tekstit tai Gunnar Grapsin raju meno. Yhtye oli kuitenkin rockin tienraivaaja Neuvostoliitossa ja osoitti, miten baltit olivat taas edelläkävijöitä. 1980-luvun nuoriso näyttää edelleen muistavan yhtyeen, levyn hypnoottiset melodiat soivat monien mielissä. YouTubesta löytyy yhtyeen juhlakonsertti Moskovassa vuodelta 2013

]

Ja uuden vuoden konsertti Riiassa vuonna 2014

En ole aivan varma, voiko Disco alliancen 20 miljoonan myyntilukuihin luottaa, vaikka tämä tieto löytyykin mm Janis Lusensin omilta verkkosivuilta.. Saman suuruisiin myyntilukuihin maailmanlaajuisesti ovat päässeet Metallica ja Michael Jackson. Ehkäpä Melodijan Riian tehtaan jälkeenjääneistä papereista löytyisi vastaus, jos ne ovat tallella? Neuvostoliiton vuotuinen levytuotanto oli näihin aikoihin noin 200 miljoonaa kappaletta, ja suosituimpia levyjä todella myytiin miljoonia. Kun haastattelin Melodijan johtoa Moskovassa 1970-luvulla, minulle kerrottiin että yhtiön (ja siis koko maan) eniten myyty levy oli ”Podmoskovnie vetšera”, jota oli valmistettu yli viisi miljoonaa kappaletta.

Neuvostoliitossa ei yleensä julkaistu teollisuuden tarkkoja tuotantolukuja, koska ne olisivat herättäneet ikäviä kysymyksiä (”mihin kaikki tuotettu makkara sitten katoaa?”). 20 miljoonaa levyä olisi ollut kymmenen prosenttia maan vuosituotannosta, mikä ei tunnu täysin uskottavalta. Neuvostoliiton ulkopuolella levyä tuskin myytiin kovin suuria määriä. Mutta aivan varmasti Zodiaksin levyjä myytiin miljoonia, ja tänä päivänäkin niitä löytää kaikista Itä-Euroopan levyantikvariaateista. Tutustumisen arvoisia edelleen!

Reunamerkintöjä Liivinmaan kronikkaan

Kurtisaanin nuotio

Hyvää karhunkaatajan päivää

Maailman paras tyttöbändi?

Yksi kieli, yksi mieli

Kun rock oli vielä nuori Latviassakin

Zodiaks, Neuvostoliiton suosituin rock-yhtye

Rozentals-seura Ry

Yhteystiedot

Viimeisimmät artikkelit

Facebook-sivusta saa tykätä!