Etäisyyden ulottuvuudet -näyttely nostaa esiin residenssiohjelman taiteilijoita

Näyttelyn juliste
Dimensions of Distance -näyttely Valokuvakeskus Raaseporissa juhlistaa Fiskarsin taiteilijaresidenssin ja Rozentāls-seuran 5 -vuotista yhteistyötä. Ohjelman taiteilijat on kutsuttu tarkastelemaan etäisyyden teemaa teoksissaan. Näyttelyn kuraattorina toimii Kati Sointukangas Fiskarsin taiteilijaresidenssistä.
 
Ohjelma tarjoaa latvialaisille luovien alojen ammattilaisille vuosittain yhden kuukauden residenssikauden Fiskarsin uniikissa taiteilijayhteisössä. Inspiraatio, jonka residenssikausi mahdollistaa syntyy monin eri tavoin. Joillekin se on ympäröivä laaja villi luonto, toisille hiljaisuuden mahdollistama henkinen rauha. Jotkut taiteilijoista arvostavat eläväisen taiteilijayhteisön tarjoamia spontaaneja kohtaamisia, uusiin materiaaleihin ja taiteenaloihin tutustumista sekä yhteistyömahdollisuuksia. Mitä ikinä se onkin, keskeistä on etäisyys omaan elämään ja sen moninaiset vaikutukset luomisprosessiin, taiteeseen ja ajatteluun.
 
Näyttelyssä näemme teoksia, joissa taiteilijat ovat residenssinsä jälkeen jatkaneet etäisyyden ulottuvuuksien käsittelemistä laajemmassa kontekstissa – sekä tilana että mahdollisuutena, niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla.
 
Etäisyyden ulottuvuudet -näyttely tarjoaa suomalaiselle yleisölle kuuden hyvin erilaisen ja kiehtovan taiteilijan teosten avulla tuoreen katsauksen latvialaiseen nykytaiteeseen ja muotoiluun. Se tukee myös Fiskarsin residenssin yhtä päätavoitteista – olla enemmän kuin kuukauden vierailu – inspiroida, yhdistää ja tukea residenssin ympärille syntynyttä taiteilijaverkostoa – yli rajojen.
 
Näyttelyyn osallistuvat Eva Vēvere & Valdis Jansons, Rasma Pušpure, Gundega Graudiņa, Ingrīda Pičukāne sekä Elīna Ruka. Näyttely on saanut tukea Onomalta, Rozentāls- seuralta, Raaseporin kaupungilta ja Latvian tasavallan suurlähetystöltä. 
 
Näyttely on avoinna Valokuvakeskus Raaseporissa (Kauppiaankatu 9, Karjaa) 24.9.-30.10. 2020. Valokuvakeskus on avoinna ti-pe klo 11-17 ja la 10-14.
 
Seura järjestää jäsenretken näyttelyyn lauantaina 26.9. Lue lisää täältä.
 
Rozentāls-seura on haastatellut kaikkia residenssitaiteilijoita on ennen heidän residenssijaksoaan. Lue haastattelut täältä: 
 
Julkaisimme keväällä 2020 Evan Herbarium-värityskuvat seuran sivuilla. Lue myös niihin liittyvä juttu täällä ja lataa myös kuvat!

Jäsenretki residenssiohjelman näyttelyyn

Vuoden 2016 residenssitaiteilija Rasma Pušpure esittelee työtään. Kuva Ivanda Jansone.

Rozentāls-seuran residenssiohjelma on tuonut Suomeen ja Fiskarsiin jo 5 latvialaista luovan alan ammattilaista! Samalla se on tuonut seuran jäsenille upean mahdollisuuden tavata latvialaisia luovia tekijöitä Fiskarsin upeissa maisemissa. Jatkamme retkiperinnettä tänäkin vuonna ottaen huomioon koronaviruksen tuoman erikoisen tilanteen.

Retkellä Rozentāls-seuran residenssiohjelman näyttelyyn Raaseporin valokuvakeskuksessa  sekä Fiskarsiin tutustut niin latvialaiseen kulttuuriin kuin Fiskarsin mainioon ruoka- ja juomatarjontaan. Rozentāls-seuran residenssitaiteilija 2018 Ingrīda Pičukāne kertoo näyttelyä varten maalaamastaan muraalista taiteilijatapaamisessa Raaseporin valokuvakeskuksessa. Tämän jälkeen ajamme Fiskarsiin, jossa nautitaan yhteinen lounas Suomen vanhimmassa majatalossa, Fiskars Wärdshusissa. 

Retkipäivä on la 26.9. Lähtö Helsingistä tapahtuu klo 10 ja palaamme noin klo 19. Jäsenretki maksaa 40 e Rozentāls-seuran jäsenille. Myös uudet jäsenet ovat tervetulleita mukaan!

Retkeläisillä on aikaa tutustua Fiskarsin näyttelyihin ja putiikkeihin. Kuva Ivanda Jansone.

Hinta sisältää bussikuljetuksen Helsingistä Karjaalle ja Fiskarsiin sekä takaisin Helsinkiin, osallistumisen taitelijatapaamiseen ja maukkaan lounaan ravintola Fiskars Wärdshusissa (pääruoka, jälkiruoka ja kahvi). Retkeläisille jää myös vapaata aikaa ennen Helsinkiin paluuta.

Ilmoittautuminen 18.9. mennessä maksamalla retkimaksu nettikaupassa. Lisätietoja antaa Jenni Kallionsivu. jenni@rozentals-seura.fi. Kerrothan ilmoittautuessasi, mikäli sinulla on erikoisruokavalio!

Ingrīda Pičukānesta voi lukea lisää täältä.

 

Residenssiohjelma kantaa hedelmää: Herbarium-värityskuvat

Eva heinikossa.

”Olin väsynyt taidemaailman monimutkaisuuteen, ympäröiviin sosiaalisiin rakenteisiin ja moniin rajoituksiin, joita kohtasin kaikkialla. Lisäksi minulla oli pieni lapsi, jonka kanssa väritimme usein yhdessä. Ihmettelin, miten monimutkaisia lapsille ja aikuisille tarjottavat värityskirjat tuolloin olivat. Niissä oli esimerkiksi mandaloita, joiden värittäminen vaikutti loputtomalta projektilta. Ajattelin, että värityskuva voisi olla jotain yksinkertaista ja energiaa antavaa, vaikkapa puun lehti. Jotain, mitä voi tehdä 15 minuutissa ja nauttia sen valmistumisesta. Juuri tällaisia asioita löytyy luonnosta,” kertoo Eva Vēvere kun kysyin, miten hän päätyi tekemään kasviaiheisia värityskuvia. Nyt kuvat ovat lahja 30-vuotiaan Rozentāls-seuran jäsenille ja ystäville ja ne voi jokainen tulostaa itse väritettäviksi.

Värittäminen pintaa syvemmältä

Eva näkee värien olevan hyvin voimakkaita ja hän toivoo ihmisten käyttävän niitä enemmän ja harkitummin. ”Meillä on tapana pysyä pintatasolla, miettiä vain esteettisiä valintoja. Mutta väri on paljon enemmän. Värin antaminen jollekin asialle tekee siitä merkityksellisemmän,” Eva kuvailee. Hän kertoo koulutettuna taidemaalarina kokeneensa tämän useita kertoja. Evan mukaan kysymys on samasta ilmiöstä kuin siinä, kun laulaessa laulun muoto täyttyy laulajan ainutlaatuisella äänellä. Myös piirroksessa on oma erityinen muotonsa ja rakenteensa. Kolmas ainesosa on Evan mukaan tekemisen riemu, sillä värittäminen on kokemuksena hyvin erilainen kuin piirtäminen, maalaaminen tai muut vapaan flow’n kokemukset. Myös visuaalisen kulttuurin ja ornamentiikan rikas historia kertoo ihmisten leikkineen väreillä jo pitkään.

Verus-muistikirja.

Eva Vēvere on Rozentāls-seuran ensimmäinen residenssitaiteilija vuodelta 2015. Tuolloin seura aloitti yhteistyön Fiskars AIR -residenssiohjelman kanssa: raati valitsi latvialaisen luovan alan ammattilaisen viettämään syyskuun Fiskarsissa ja valinta osui ensimmäisellä kerralla kuvataiteilija Evaan. Hän vietti residenssikautensa yhdessä perheensä kanssa piirtäen, valokuvaten ja nauttien metsistä, järvistä ja syksyn marjasadosta. Samalla Eva keräsi visuaalista arkistoa, joka on kantanut hedelmää monissa eri projekteissa.

Evan luontopiirroksista tuli aikanaan printtejä muodin ja designin tarpeisiin sekä myös hänen omiin, käsin sidottuihin VERUS-muistikirjoihinsa (niitä voi tutkia osoitteessa https://www.facebook.com/verusbooks) Evan käyttää käsinsidottuja kirjoja päivä- ja luonnoskirjoina ja tarjoaa niitä myös muille. Hänen mukaansa kokemus siitä, miten sivut täyttyvät kuvista ja tekstistä, on arjessa yhtä tärkeää kuin hyvät keskustelut.

Muistot Suomesta

Eva Vevere työpöydän ääressä.

Rozentāls-seuraan Eva tutustui ensimmäisen kerran kuitenkin jo vuonna 2003 opiskellessaan Kuvataideakatemiassa Erasmus-vaihto-opiskelijana. Ennen residenssijaksoaan antamassaan haastattelussa Eva kertoo Helsingin-ajasta näin: ”Talvella Helsingissä oli yksinäistä, mutta toisaalta se oli hyvä omalle työskentelylle. Muistan sen niin, että Suomessa kai kaikki on jotenkin pitkää, hidasta ja syvällistä. Mennään sisälle pitkäksi aikaa, tavataan omat sisäiset hirviöt, jolloin syntyy jotain voimakkaampaa. Niin ainakin minulle tapahtui. Kun vuosia myöhemmin puhuin taideakatemiassa opiskelukavereilleni tästä, he sanoivat, että muutuin täysin Helsingissä opiskeluni jälkeen.” (Voit lukea koko haastattelun täällä.)

Opintojensa jälkeen Eva on työskennellyt monien taidemuotojen — installaatioiden, performanssien, valo- ja elokuvien — parissa. Hänen teoksiaan on ollut esillä gallerioissa, museoissa ja festivaaleilla ja viime aikoina Eva on osallistunut myös taidekasvatusohjelmien luomiseen eri oppilaitoiksille ja muille toimijoille. Evan töihin voi tutustua osoitteessa www.evavevere.com.

Missä hän on nyt?

Koronapandemian iskiessä ja rajojen sulkeutuessa Eva oli taiteilijaresidenssissä Espanjassa. Riian lentokentän ollessa jo suljettuna hän pääsi kuitenkin kotiin Helsingin kautta. Matka kesti useita päiviä ja aiheutti stressiä ja ahdistusta, minkä jälkeen Eva kaipasi aikaa toipuakseen kokemuksistaan. Piirtäminen helpotti oloa karanteeniviikkoina ja auttoi käsittelemään huolestuttavia uutisia.

Käsi ojentuu kohti violettia kukkaa.

Tällä hetkellä Eva on palannut käynnissä olevien projektiensa pariin. Hänellä on yhteistyöprojekti SET SOUND TO yhdessä tanskalaisen vokalisti Gudrun Holckin kanssa. Rajoituksista ja epävarmuudesta huolimatta suunnitelmat etenevät. Taiteen tekemisen keskeyttämiseen Eva ei näe syytä. Kulttuurin alalla on nyt hänen mukaansa käynnissä valtava muutos: muuttaminen verkkoalustoille, luovien ideoiden ryöpsähdys, mutta ilmassa on myös pessimistisiä ennustuksia kulttuurin rakenteiden kuolemasta tai paluusta 90-luvulle. Toimintatavat muuttuvat: taidefestivaaleista tulee filmejä, teatterista muuntautuu videosarjaksi ja museot järjestävät ulkoilmanäyttelyitä. Jokapäiväisestä elämästä on tullut performanssi, jolla on huolellinen koreografia. ”Olen utelias kaikkia näitä muutoksia kohtaan. Meillä on mahdollisuus kokea muutoksen voima ennenkokemattomalla tavalla ja uppoutua kokemuksiin, jotka ovat joko tuntemattomia tai unohdettuja. Tämähän on kiehtovaa, eikö vain”, miettii Eva.

Kuvat avautuvat pdf-tiedostona, joka sisältää 14 sivua. Jokainen sivu on oma värityskuvansa. Tulostimesi asetuksista voit itse määritellä, haluatko tulostaa kaikki sivut vai vain osan. Herbarium- värityskuvia voi vapaasti tulostaa omaan käyttöön: mahdollisesta kaupallisesta käytöstä on sovittava tekijän kanssa.

Teksti: Jenni Kallionsivu
Kuvat: Eva Vēveren kokoelma

Kieli kassissa eli Somu soma: latviaa suomalaisille

Jenni Kallionsivu ja Somu soma: latviaa suomalaisille -kirja.

Tutustuin Somu soma: latviaa suomalaisille -oppikirjaan ensimmäisen kerran joskus hamassa muinaisuudessa eli noin vuonna 2014, jolloin sen ensimmäinen painos oli juuri ilmestynyt ja minä taas olin hetken mielijohteesta päätynyt Turistilatvia-nimiselle kielikurssille. Latvian opiskelu ei ollut ihan täysin satunnainen valinta, vaan luonteva luiskahdus etelään Virossa pitkään asuneen ja työskennelleen näkökulmasta. Myöhemmin päädyin töihin Rozentāls-seuraan, joten rehellisyyden nimissä kerrottakoon heti alkuun, että Somu soma: latviaa suomalaisille on nykyisen työnantajani kustantama teos ja sen myynti on siis välillisesti minunkin etuni.

Tekijä esiin!

Kirjalla on vahva kertojan ääni, ja olenkin usein verrannut sitä latvialaiseen kaveriin, joka on vakaasti päättänyt tutustuttaa sinut kotimaahansa ja äidinkieleensä. Ensimmäinen luku alkaa latvian kielen esittelyllä, joka päättyy näin: ”Nyt tiedän, että vaikka suomea ja latviaa osaavia ihmisiä on varsin vähän, näiden molempien kielten osaaminen on yksi vanhimpia taitoja tällä alueella. Näin ollen sekä minä, latvialainen, joka oppi suomea, että Sinä, arvoisa latvian opiskelija, seuraamme hyvin vanhoja mutta unohdettuja perinteitä”.

Unohduksesta olen toista mieltä, sillä todistaahan jo se, että oppikirjasta on otettu jo toinen painos, päinvastaista. Toisaalta oman jengin muodostamisessa on tärkeää erottautua muista, ja tämän kirjan kirjoittajan jengissä halusin alusta lähtien olla!

Myöhemmin tutustuinkin kirjan tekijään Jana Šteinberga-Rankiin, joka on muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi myös juuri sellainen pedagoginen patriootti, joka saa suomalaiset kaverinsa kiinnostumaan Latviasta. Hänellä on myös kokemusta latvian opettamisesta nimenomaan suomalaisille, ja tämä suomalaisen kulttuurin tuntemus näkyy myös kirjassa. Sen tietolaatikoista löytyy monenlaista suomalaisia kiinnostavaa: jos nimesi on Minna, saat sivulla 25 tietää, miksi latvialaiset kaimasi löytyvät todennäköisimmin vanhainkodista.

Kieli on tehty käytettäväksi

Kaikille opiskelijoille on tärkeää, ettei opiskelu ole pelkkää puurtamista. Erityisen tärkeää tämä on itseopiskelijoille, jotka ehkä välillä kaipaavat muistutusta siitä, että kieli on ennen kaikkea ihmisten välisen viestinnän väline ja meillä saattaa olla latvialaisten kanssa monenlaista mielenkiintoista viestittävää. Opettelemme verbien taivuttamista ja sijamuotojen käyttöä, jotta voisimme puhua siitä, mistä onni löytyy, mihin avaruus loppuu ja otetaanko vielä yhdet.

Niinpä Somu soma opettaa meille, mitä kukko sanoo latviaksi — ”kikerigū!” — tai miten sanotaan ”kappas vaan!”, mikä on muuten latviaksi ”paskat tik!” Kirja myös kertoo, että noin 3 % Latvian väestöstä on nimeltään Jānis (mutta Rozentāls-seuran hallituksessa vastaava luku on kirjoitushetkellä 14, 29 %). Somu soma -nimi on sekin sanaleikki, sillä latviaksi somu soma on suomalainen laukku.

Kirja kehottaa lukijoitaan myös muiden kulttuurin muotojen pariin listaamalla kiinnostavia linkkejä. ”Aloita uusi harrastus ja ryhdy seuraamaan latvialaista saippuaoopperaa!” Otin ehdotuksen tosissani ja olenkin viettänyt lukuisia antoisia tunteja nauttien intohimon purkitetuista liekeistä netin välityksellä. Tämän harrastukseni parissa olen myös oppinut paljon uutta sanastoa, esimerkiksi verbin šantažēt eli kiristää. Vähitellen olen laajentanut seuraamaani mediavalikoimaa, mutta suosittelen Somu soman tavoin lämpimästi saippuaoopperoita kielen oppimisen tueksi.

Vankkaa asiaa

Hauskuutusta tarvitaan, sillä alkuvaiheessaan kielenopiskelu voi olla varsin työlästä. Täysivaltainen aikuinen, kunniallinen veronmaksaja, kansalainen ja yhteiskunnan jäsen, joutuukin änkyttämään ”Minun nimeni on Jenni ja pidän jäätelöstä” tai muuta yhtä jännittävää. Jäätelö on muuten latviaksi saldējums ja jostain käsittämättömästä syystä tämä on virolaisista hurjan hauska sana. Vaikka tunnen molemmat kansat jotakuinkin hyvin, en koskaan pääse täysin perille näiden kahden jännitteisestä, mutta silti tai juuri siksi varsin läheisestä suhteesta.

Vaikka opiskelun tavoitteena voikin olla sujuva keskustelu kiehtovien latvialaisten kanssa, kielen opiskelu myös parantaa aivojen suorituskykyä ja hidastaa niiden ikääntymistä. Siksikin sitä kannattaa jatkaa, vaikka välillä tekisi mieli heittää kirja seinään (älä kuitenkaan heitä: vaikka käyttämämme kirjapaino onkin laadukas, ihan mitä vaan emme lupaa kirjan kestävän). Kielen oppiminen ei myöskään ole mustavalkoista, sillä jo vähäinenkin kielitaito auttaa yhteyksien luomisessa, mutta kielen ihmeellisyyksien parissa voi kuluttaa vaikka koko elämänsä tuntematta itseään siltikään täysinoppineeksi.

Vaikka oppiminen joskus turhauttaakin, enemmän se kuitenkin innostaa. Paras innostaja on tietysti se, että huomaa työn kantavan hedelmää ja kielitaidon todella karttuvan. Näin käy, kun opettelee perusasiat ja kertaa niitä yhä uudestaan ja uudestaan. Somu soma: latviaa suomalaisille tarjoaakin lukijalleen kunnolliset kielioppitaulukot opintojen tueksi. Niistä on iloa vielä silloinkin, kun kirjan harjoitukset on tehty ja tekstit läpi luettu. Tämä kirja on tukenasi matkallasi Latvian kielen ja kulttuurin parissa vielä pitkään.

Kirjan voi tilata seuran nettikaupasta.

Nettikaupasta voi tilata vain Suomeen, mutta ulkomaille tilaaminen onnistuu myös. Kirjoita silloin tilauksesi osoitteeseen info@rozentals-seura.fi.

Kirja löytyy myös Kirjavälityksen ja Bookyn valikoimasta.

Rozentāls-seuran järjestämät kielikurssit löytyvät täältä.

Lue lisää:
Latvian opiskelu onnistuu vaikka kotisohvalla!
Firma maksaa eli huomioita latvian kielestä

Jäsenmatka vaihtui villasukkien aikaan

Tänään, torstaina 16.4. 2020, meidän piti lähteä seuran jäsenmatkalle Zemgaleen, etelä-Latviaan. Jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan, istuisin nyt bussissa yhdessä 22 matkalaisen kanssa. Sen sijaan istun kotona villasukat jalassa enkä ole pitkään aikaan menossa mihinkään. En tiedä koska pääsen seuraavan kerran Latviaan: uskon kuitenkin, että sekin päivä joskus koittaa.

Henkisesti lähellä

Tähän erikoiseen aikaan kuuluu se, että vietämme paljon aikaa yksin tai vain oman perheen kanssa. Jos kaipaa muuta seuraa tai on pakko saada asioita hoidettua, on tartuttava johonkin laitteeseen. Monille ihmisille ja yhteisöille tämä on merkinnyt valtavaa ja varsin äkillistä digiloikkaa. Ruutuajan käsite on — mielestäni onneksi — katoamassa, sillä nyt erilaisilla ruuduilla hoituvat sekä työ, harrastukset että aivojen narikkaan heitto niin lapsilla kuin aikuisillakin.

Rozentāls-seurassa olemme siinä onnellisessa asemassa, että meillä on hyvät edellytykset toimia aiempaa enemmän netissä. Meillä on toisaalta toimivat kanavat eli kotisivut ja somekanavat kunnossa, kunnon työvälineet ja osaamista käyttää niitä. Lisäksi kanavamme tavoittavat ihmisiä, eli kotisivuilla on kävijöitä ja somekanavissa tykkääjiä ja keskustelijoita. Lisää mahtuu mukaan: seuran Facebook-sivut löytyvät täältä ja Instagram täältä. Lasten kerhotoiminta ja osa kielikursseista jatkavat toimintaansa etänä. Työntekijöillemme Anitalle, Zanelle ja Vivitalle iso kiitos joustavuudesta ja luovuudesta uudessa tilanteessa! Myös nettikauppamme toimii myös nykytilanteessa.

Vaikka olemmekin fyysisesti etäällä, toivon että yhteiset kiinnostuksen kohteet yhdistävät meitä myös näinä päivinä ja löytäisimme toistemme luo sitten, kun se on taas mahdollista. Poikkeustilan aikana olemme panostaneet aiempaa enemmän netissä julkaistavaan sisältöön. Näinä aikoina kaipaamme turvallisen etäisyyden päässä muista nautittavaa kulttuuria ja sisältöä elämään. Toisaalta monet kulttuurialan ammattilaiset kaipaavat kotoa käsin toteutettavia työkeikkoja epidemian viemien mahdollisuuksien tilalle. Olemme parhaamme mukaan vastanneet molempiin haasteisiin.

Jonain päivänä tämä on ohi

Jäsenmatkan peruminen oli iso pettymys. Olimme yhdessä seuran aktiivijäsenten kanssa suunnitelleet matkaohjelman, jonka toteutumista odotin innolla. Jäsenmatka oli myös seuralle yhdistyksenä tärkeä. Helmikuisessa hallituksen kokouksessa puheenjohtaja Linda Prauliņa huokaisi tyytyväisenä, miten hienoa on että seuran pitkäaikainen unelma jäsenmatkasta on nyt viimein toteutumassa. Voimmekin olla ylpeitä siitä, että saimme matkan suunniteltua ja niin monet innostumaan siitä, vaikka se ei nyt suunnitellusti toteutunutkaan. Monien muiden ongelmien rinnalla peruuntunut matka on totta kai pieni asia, mutta pieniäkin menetyksiä on oikeus surra.

Poikkeustilan aiheuttama yhteinen šokki alkaa jo väistyä tottumisen ja suoranaisen ikävystymisen tieltä. Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on minulle ja monille muillekin seuran ja vaihtelun puutteen leimaamaa pakkokotoilua, haukotuttavaa villasukkien aikaa. Mutta jos tylsyyden sietäminen on panokseni ihmiskunnan taistelussa koronavirusta vastaan, voin loppujen lopuksi olla tyytyväinen omaan osaani.

Jäsenmatkaakaan ei ole peruttu, vaan siirretty tulevaisuuteen, pandemian jälkeiseen aikaan. Mikään kulkutauti ei ole koskaan kestänyt loputtomiin eikä kestä tämäkään. Kukaan meistä ei tällä hetkellä tiedä, miten pitkään poikkeustila jatkuu Suomessa, Latviassa tai muualla maailmassa. Varmaa kuitenkin on, ettei se kestä ikuisesti. Joskus rajat taas aukeavat ja on taas turvallista matkustaa. Siloin lähdemme viipymättä matkaan. Mukaan mahtuu niin nyt siirretyn matkan osanottajia kuin uusiakin tulijoita, jotka ehkä löysivät Rozentāls-seuran surffaillessaan netissä koronavirusta paossa.

Teksti ja villasukkaselfie: Jenni Kallionsivu

P.S. Jos kuulut mainitsemiini tuleviin Rozentāls-seuralaisiin, liittyminen onnistuu täällä!

Residence programm in Fiskars 2020 & 2021

Rozentāls-seura (Rozentāls Society) has been organising a residence for a Latvian creative professional in Fiskars since 2015. Every September we have met a new, interesting person from Latvia and learned about their work. Every April we have received applications that have inspired us and from whom it has been difficult to choose only one.

This September we are planning a project with our former residence artists. For this reason the residence is reserved for September and we will not be taking on new applications this year.

You are very welcome to apply in 2021. We hope to see many more applications from creative professionals from different disciplines as well as outside of them.

Looking forward to hear from you next year!

More info:
Jenni Kallionsivu
jenni@rozentals-seura.fi
+358 45 1058815

Latvia-aiheiset juttuideat haussa!

Mitä haluaisit lukea tai kuulla Latviasta? Onko sinulla juttuidea, jota haluaisit tarjota Rozentāls-seuralle? Nyt on aika tarjota meille hyviä sisältöjä Latviaan liittyen. Meitä täällä Latvia-ystävyysseurassa kiinnostaa niin latvian kieli, maan kulttuuri, matkailumahdollisuudet kuin kaikki muukin maahan liittyvä. 

Emme juuri nyt pääse matkustamaan, joten pidämme toisiamme mielessä tällä tavalla. Juuri nyt emme myöskään voi järjestää tapahtumia, joten ohjaamme niihin varattuja rahoja hyvään sisältöön täällä netissä.

Meitä kiinnostavat niin kirjoitukset, videot, podcastit kuin muutkin  netissä jaettavat sisällöt. Voit tarjota omaa juttuasi tai vinkata kiinnostavista tekijöistä. Myös muunlaiset ideat ovat tervetulleita.

Julkaistuista jutuista maksetaan palkkio. Julkaisusta täytyy sopia erikseen, joten otathan yhteyttä ennen kuin ryhdyt työstämään ideaasi eteenpäin.

Ideoinnin riemua!

Lisätietoja:

Jenni Kallionsivu
jenni@rozentals-seura.fi
+358 45 105 881 5

Koronaviruksen vaikutukset Rozentāls-seuran toimintaan

LAtvian ystävyysseura Rozentals seura ry

Koronavirus aiheuttaa muutoksia myös seuran toimintaan. Toimenpiteet perustuvat kansallisiin suosituksiin.

Kaikki kurssi- ja kerhotoiminta on keskeytetty toistaiseksi. Toimintaa jatketaan heti tilanteen niin salliessa ja tästä tiedotetaan osallistujille henkilökohtaisesti.

Huhtikuulle suunniteltu jäsenmatka Zemgaleen siirretään järjestettäväksi tilanteen niin salliessa.

Seuran 30-vuotisjuhla toukokuussa siirretään järjestettäväksi myöhemmin tänä vuonna.

Seuran nettikauppa toimii normaalisti.

Tätä tiedotetta päivitetään tarpeen mukaan.

Puuooppera Hyrynsalmella

Kaikki alkoi näystä, jossa laulajat laulavat puiden latvoista. Nyt tuo latvialaisen säveltäjä Anna Ķirsen saama idea on muotoutumassa Puuoopperaksi Hyrynsalmella, Mustarinda-seuran Metsänäyttämöllä.

Säveltäjä näki näkynsä valmistellessaan vuoden 2016 latvialaisille Sans souci- festivaaleille tulevaa työtään. Tuolloin valmistui Puuoopperan ensimmäinen osa, joka kiinnitti suomalaisten festivaalikävijöitten huomion. Tästä alkoi yhteistyö, joka huipentuu elokuussa hyrynsalmelaisella metsänäyttämöllä esitettävään Puuoopperaan.

Ķirsen mukaan metsä voi elää ilman ihmistä, mutta ihminen ei voi elää ilman metsää. Työllään hän haluaakin nostaa esiin metsien ja luonnon elävien prosessien merkitystä. Metsä ei pysy aina samanlaisena; se ei ole puupelto, vaan monimutkainen elävä kokonaisuus. Puut elävät eri ajassa kuin me ihmiset: puut voivat elää tuhansia vuosia ja ne sekä muut metsän elävät olennot kommunikoivat keskenään tavoilla, joista emme ehkä vielä tiedä kaikkea.

Varsinaisiin kulttuurieroihin oopperaa valmisteltaessa ei säveltäjän mukaan ole törmätty. Suomalaisilla ja latvialaisilla on Ķirsen mukaan samanlainen luontosuhde ja metsän tuntu. Hän nostaa esiin myös juhannuksen, joka on molemmille kansoille tärkeä juhla, mikä osaltaan kertoo luonnon ja vuodenkierron merkityksestä. ”Kun tulin ensimmäistä kertaa paikkaan, jossa ooppera Suomessa esitetään, ihoni nousi kananlihalle. Tunsin, että kohtalo toi minut tänne”, kertoo Ķirse.

 

Suurin osa Puuoopperan työryhmästä tulee Latviasta. Libretosta vastaa Andris Kalnozols, joka on saanut inspiraatiota Peter Wohllebenin kirjasta Puiden salainen elämä. Ohjaajana toimii Matīss Budovskis. Arkkitehti Austris Mailitis suunnittelee näyttämön, jonka rakenteet kompostoituvat viidessä vuodessa, ja lavasteista vastaa Andris Eglītis. Ruotsalainen Anna Petrini soittaa paetzold-huilua, erittäin harvinaista soitinta, jolla on vain muutama ammattimainen soittaja koko maailmassa.

Orkesteri ja Latvian radiokuoron jäsenistä koostuva laulajaryhmä harjoittelevat parhaillaan Riiassa. Radiokuorolaisilla on osaamista monenlaiseen äänen tuottamiseen, mikä kuuluu myös Puuoopperassa. Suomalaista osaamista hankkeeseen tuovat paikalliset tuottajat, ja  yhteistyö kainuulaisten kanssa on säveltäjän mukaan sujunut erinomaisesti.

Rozentāls-seuran tuen Ķirse kertoo olevan erittäin tärkeä koko taiteelliselle työryhmälle. Seuralle on tärkeää tukea suomalais-latvialaista kulttuurialan yhteistyötä. On myös hienoa, että korkeatasoista latvialaista kulttuuria voi Suomessa nauttia myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Päärahoituksen hanke on saanut Koneen säätiöltä ja EU-hankkeesta, lisäksi mukana on useita eri yhteistyökumppaneita. 

Jenni Kallionsivu
Kuvat: Ivars Burtnieks

Puuoopera esitetään Hyrynsalmella 17. ja 18.8. Esityksiin on vapaa pääsy, mutta paikkoja on rajoitettu määrä ja ilmaiset liput tulee varata ennakkoon. Samalla voi halutessaan varata myös paikan linja-autokuljetukseen Oulusta, Kajaanista, Kuhmosta tai Hyrynsalmelta. Kajaanin kuljetus on ajoitettu siten, että Helsingin suunnalta junalla tulijat ehtivät kyytiin. Lue lisää ja varaa liput Metsänäyttämön sivuilta.

Residenssitaiteilijaksi valittiin Elina Ruka / Elina Ruka chosen as the residency artist

Scroll down for text in English

Seura sai tänäkin vuonna lukuisia hyviä hakemuksia syyskuussa yhdessä Onoma ry:n kanssa järjestettävälle Fiskarsin residenssijaksolle. Eri taiteenalat olivat hakemuksissa edustettuina: mukana olivat niin valokuvaus, kuvanveisto, maalaustaide, sekatekniikat kuin ympäristötaidekin. 

Tiukan äänestyksen jälkeen residenssitaiteilijaksi valittiin valokuvaaja Elina Ruka. 

”Tänä vuonna kaikki hakijat olivat superammattilaisia ja työsuunnitelmat olivat tarkkaan harkittuja”, kertoo seuran hallituksen puheenjohtaja Linda Prauliņa.

Seura esittelee uuden residenssitaiteilijan kesän aikana kotisivuilla.


Rozentāls-seura received numerous good applications for the residency period in Fiskars, organised together with Onoma in September 2019. Different fields of art were represented in the applications: photography, sculptures, paintings, mixed technique and environmental art was represented diversely.

After a tight vote the photographer Elina Ruka was chosen as the residence artist.

”This year all the applicants were super-professional and projects were really thought through”, tells Linda Prauliņa, the chairperson of Rozentāls-seura.

Rozentāls-seura will introduce the residence artist in its webpage during summer.