Vuoden 2016 residenssitaiteilija Rasma Pušpure esittelee työtään. Kuva Ivanda Jansone.
Rozentāls-seuran residenssiohjelma on tuonut Suomeen ja Fiskarsiin jo 5 latvialaista luovan alan ammattilaista! Samalla se on tuonut seuran jäsenille upean mahdollisuuden tavata latvialaisia luovia tekijöitä Fiskarsin upeissa maisemissa. Jatkamme retkiperinnettä tänäkin vuonna ottaen huomioon koronaviruksen tuoman erikoisen tilanteen.
Retkellä Rozentāls-seuran residenssiohjelman näyttelyyn Raaseporin valokuvakeskuksessa sekä Fiskarsiin tutustut niin latvialaiseen kulttuuriin kuin Fiskarsin mainioon ruoka- ja juomatarjontaan. Rozentāls-seuran residenssitaiteilija 2018 Ingrīda Pičukāne kertoo näyttelyä varten maalaamastaan muraalista taiteilijatapaamisessa Raaseporin valokuvakeskuksessa. Tämän jälkeen ajamme Fiskarsiin, jossa nautitaan yhteinen lounas Suomen vanhimmassa majatalossa, Fiskars Wärdshusissa.
Retkipäivä on la 26.9. Lähtö Helsingistä tapahtuu klo 10 ja palaamme noin klo 19. Jäsenretki maksaa 40 e Rozentāls-seuran jäsenille. Myös uudet jäsenet ovat tervetulleita mukaan!
Retkeläisillä on aikaa tutustua Fiskarsin näyttelyihin ja putiikkeihin. Kuva Ivanda Jansone.
Hinta sisältää bussikuljetuksen Helsingistä Karjaalle ja Fiskarsiin sekä takaisin Helsinkiin, osallistumisen taitelijatapaamiseen ja maukkaan lounaan ravintola Fiskars Wärdshusissa (pääruoka, jälkiruoka ja kahvi). Retkeläisille jää myös vapaata aikaa ennen Helsinkiin paluuta.
Ilmoittautuminen 18.9. mennessä maksamalla retkimaksu nettikaupassa. Lisätietoja antaa Jenni Kallionsivu. jenni@rozentals-seura.fi. Kerrothan ilmoittautuessasi, mikäli sinulla on erikoisruokavalio!
”Olin väsynyt taidemaailman monimutkaisuuteen, ympäröiviin sosiaalisiin rakenteisiin ja moniin rajoituksiin, joita kohtasin kaikkialla. Lisäksi minulla oli pieni lapsi, jonka kanssa väritimme usein yhdessä. Ihmettelin, miten monimutkaisia lapsille ja aikuisille tarjottavat värityskirjat tuolloin olivat. Niissä oli esimerkiksi mandaloita, joiden värittäminen vaikutti loputtomalta projektilta. Ajattelin, että värityskuva voisi olla jotain yksinkertaista ja energiaa antavaa, vaikkapa puun lehti. Jotain, mitä voi tehdä 15 minuutissa ja nauttia sen valmistumisesta. Juuri tällaisia asioita löytyy luonnosta,” kertoo Eva Vēvere kun kysyin, miten hän päätyi tekemään kasviaiheisia värityskuvia. Nyt kuvat ovat lahja 30-vuotiaan Rozentāls-seuran jäsenille ja ystäville ja ne voi jokainen tulostaa itse väritettäviksi.
Eva näkee värien olevan hyvin voimakkaita ja hän toivoo ihmisten käyttävän niitä enemmän ja harkitummin. ”Meillä on tapana pysyä pintatasolla, miettiä vain esteettisiä valintoja. Mutta väri on paljon enemmän. Värin antaminen jollekin asialle tekee siitä merkityksellisemmän,” Eva kuvailee. Hän kertoo koulutettuna taidemaalarina kokeneensa tämän useita kertoja. Evan mukaan kysymys on samasta ilmiöstä kuin siinä, kun laulaessa laulun muoto täyttyy laulajan ainutlaatuisella äänellä. Myös piirroksessa on oma erityinen muotonsa ja rakenteensa. Kolmas ainesosa on Evan mukaan tekemisen riemu, sillä värittäminen on kokemuksena hyvin erilainen kuin piirtäminen, maalaaminen tai muut vapaan flow’n kokemukset. Myös visuaalisen kulttuurin ja ornamentiikan rikas historia kertoo ihmisten leikkineen väreillä jo pitkään.
Eva Vēvere on Rozentāls-seuran ensimmäinen residenssitaiteilija vuodelta 2015. Tuolloin seura aloitti yhteistyön Fiskars AIR -residenssiohjelman kanssa: raati valitsi latvialaisen luovan alan ammattilaisen viettämään syyskuun Fiskarsissa ja valinta osui ensimmäisellä kerralla kuvataiteilija Evaan. Hän vietti residenssikautensa yhdessä perheensä kanssa piirtäen, valokuvaten ja nauttien metsistä, järvistä ja syksyn marjasadosta. Samalla Eva keräsi visuaalista arkistoa, joka on kantanut hedelmää monissa eri projekteissa.
Evan luontopiirroksista tuli aikanaan printtejä muodin ja designin tarpeisiin sekä myös hänen omiin, käsin sidottuihin VERUS-muistikirjoihinsa (niitä voi tutkia osoitteessa https://www.facebook.com/verusbooks) Evan käyttää käsinsidottuja kirjoja päivä- ja luonnoskirjoina ja tarjoaa niitä myös muille. Hänen mukaansa kokemus siitä, miten sivut täyttyvät kuvista ja tekstistä, on arjessa yhtä tärkeää kuin hyvät keskustelut.
Muistot Suomesta
Rozentāls-seuraan Eva tutustui ensimmäisen kerran kuitenkin jo vuonna 2003 opiskellessaan Kuvataideakatemiassa Erasmus-vaihto-opiskelijana. Ennen residenssijaksoaan antamassaan haastattelussa Eva kertoo Helsingin-ajasta näin: ”Talvella Helsingissä oli yksinäistä, mutta toisaalta se oli hyvä omalle työskentelylle. Muistan sen niin, että Suomessa kai kaikki on jotenkin pitkää, hidasta ja syvällistä. Mennään sisälle pitkäksi aikaa, tavataan omat sisäiset hirviöt, jolloin syntyy jotain voimakkaampaa. Niin ainakin minulle tapahtui. Kun vuosia myöhemmin puhuin taideakatemiassa opiskelukavereilleni tästä, he sanoivat, että muutuin täysin Helsingissä opiskeluni jälkeen.” (Voit lukea koko haastattelun täällä.)
Opintojensa jälkeen Eva on työskennellyt monien taidemuotojen — installaatioiden, performanssien, valo- ja elokuvien — parissa. Hänen teoksiaan on ollut esillä gallerioissa, museoissa ja festivaaleilla ja viime aikoina Eva on osallistunut myös taidekasvatusohjelmien luomiseen eri oppilaitoiksille ja muille toimijoille. Evan töihin voi tutustua osoitteessa www.evavevere.com.
Missä hän on nyt?
Koronapandemian iskiessä ja rajojen sulkeutuessa Eva oli taiteilijaresidenssissä Espanjassa. Riian lentokentän ollessa jo suljettuna hän pääsi kuitenkin kotiin Helsingin kautta. Matka kesti useita päiviä ja aiheutti stressiä ja ahdistusta, minkä jälkeen Eva kaipasi aikaa toipuakseen kokemuksistaan. Piirtäminen helpotti oloa karanteeniviikkoina ja auttoi käsittelemään huolestuttavia uutisia.
Tällä hetkellä Eva on palannut käynnissä olevien projektiensa pariin. Hänellä on yhteistyöprojekti SET SOUND TO yhdessä tanskalaisen vokalisti Gudrun Holckin kanssa. Rajoituksista ja epävarmuudesta huolimatta suunnitelmat etenevät. Taiteen tekemisen keskeyttämiseen Eva ei näe syytä. Kulttuurin alalla on nyt hänen mukaansa käynnissä valtava muutos: muuttaminen verkkoalustoille, luovien ideoiden ryöpsähdys, mutta ilmassa on myös pessimistisiä ennustuksia kulttuurin rakenteiden kuolemasta tai paluusta 90-luvulle. Toimintatavat muuttuvat: taidefestivaaleista tulee filmejä, teatterista muuntautuu videosarjaksi ja museot järjestävät ulkoilmanäyttelyitä. Jokapäiväisestä elämästä on tullut performanssi, jolla on huolellinen koreografia. ”Olen utelias kaikkia näitä muutoksia kohtaan. Meillä on mahdollisuus kokea muutoksen voima ennenkokemattomalla tavalla ja uppoutua kokemuksiin, jotka ovat joko tuntemattomia tai unohdettuja. Tämähän on kiehtovaa, eikö vain”, miettii Eva.
Kuvat avautuvat pdf-tiedostona, joka sisältää 14 sivua. Jokainen sivu on oma värityskuvansa. Tulostimesi asetuksista voit itse määritellä, haluatko tulostaa kaikki sivut vai vain osan. Herbarium- värityskuvia voi vapaasti tulostaa omaan käyttöön: mahdollisesta kaupallisesta käytöstä on sovittava tekijän kanssa.
Teksti: Jenni Kallionsivu Kuvat: Eva Vēveren kokoelma
Seura sai tänäkin vuonna lukuisia hyviä hakemuksia syyskuussa yhdessä Onoma ry:n kanssa järjestettävälle Fiskarsin residenssijaksolle. Eri taiteenalat olivat hakemuksissa edustettuina: mukana olivat niin valokuvaus, kuvanveisto, maalaustaide, sekatekniikat kuin ympäristötaidekin.
Tiukan äänestyksen jälkeen residenssitaiteilijaksi valittiin valokuvaaja Elina Ruka.
”Tänä vuonna kaikki hakijat olivat superammattilaisia ja työsuunnitelmat olivat tarkkaan harkittuja”, kertoo seuran hallituksen puheenjohtaja Linda Prauliņa.
Seura esittelee uuden residenssitaiteilijan kesän aikana kotisivuilla.
Rozentāls-seura received numerous good applications for the residency period in Fiskars, organised together with Onoma in September 2019. Different fields of art were represented in the applications: photography, sculptures, paintings, mixed technique and environmental art was represented diversely.
After a tight vote the photographer Elina Ruka was chosen as the residence artist.
”This year all the applicants were super-professional and projects were really thought through”, tells Linda Prauliņa, the chairperson of Rozentāls-seura.
Rozentāls-seura will introduce the residence artist in its webpage during summer.
Rozentals-seura sai syyskuun 2017 residenssijaksolle Fiskarsin AIR:n monenkirjavan nipun hakemuksia erilaisilta taiteilijoilta. Vaikka valintaraati valitteli, että hyvin erilaisten taiteilijoiden ja heidän projektiensa vertaaminen keskenään on lähes mahdotonta, valinta onnistui kuitenkin. Residenssiin valittiin klassinen kitaristi, luutisti ja säveltäjä, taiteen maisteri Gundega Graudiņa. Hänen hakemuksessa ja työsuunnitelmassa juryä viehätti taiteellinen idean lisäksi sen konkreettisuus ja toteutettavuus.
Kuukauden mittaisen Fiskarsin residenssijakson Gundega käyttää työskentelyyn Sound Species Path -ääniteoksen parissa, jossa hän hyödyntää paikallisten käsityöläisen työpajoista syntyviä ääni, ihmisten keskusteluista sekä asumisen ja liikkumisen synnyttämiä ääni. Teoksessa kuuluu mahdollisesti myös kitara, luuttu ja kantele. Kerätyistä äänistä hän säveltää teoksen, jonka hän esittää residenssijakson lopuksi.
Gundegan ansioluettelossa on merkintöjä monesta opinahjosta Euroopasta ja monenlaisia sävellysprojekteja, konsertteja ja sooloesiintymisiä. Mistä hän on tähän pisteeseen tullut ja miten? Päätin kaivaa Skypestä Gundegan tunnuksen ja kysellä tarkemmin. Mutta ensiksi täytyy tietenkin onnitella valinnasta.
Tervetuloa residenssiin!
”Kiitos! Odotan todella innolla, että pääsen Fiskarsiin”, hän vastaa. Hän puhuu Skypeen Limbažista vanhempiensa luota, jossa hän lomailee. Omaa osoitetta hänellä ei Latviassa ole, eikä ole ollut aikoihin, sillä päivittäinen opetustyö Brysselissä vie hänet pian takaisin Belgiaan.
Työskentelyrauhan lisäksi Fiskarsissa Gundegaa kiinnostaa vanha teollisuusympäristö, joka on käynyt läpi muodonmuutoksen käsityöläis- ja taiteilijayhteisöksi. Suome hän on nähnyt jo aikaisemmin. Gundega on ollut residenssijaksoilla Vaasan seudulla viitisen vuotta sitten. Hän on myös kiertänyt minikiertueella Suomessa ja soittanut keikan nykyisen Raaseporin alueella sijaitsevassa Billnäsissä, kun vanha ruukkimiljöö oli vielä Faces-etnofestivaalin tapahtuma-alueena, yhdessä latvialaislaulajien Dita Lāce, Iluta Lāce ja Dana Indānen kanssa. Minikiertue Suomessa tehtiin Marta-naisjärjestölle levytetyn Words of power -hyväntekeväisyyslevyn julkaisun jälkeen. Levyn koostuu latvialaista kansansävelmistä, joiden sovitukset ovat Gundegan käsialaa, ja hän itse soittaa levyllä klassista kitaraa. Kolme kappaletta kyseiseltä levyltä on kuunneltavissa Souncloudista, josta löytyy myös Martan lahjoituslinkki.
Juuret Vidzemessä
Vuonna 1988 syntynyt Gundega vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Limbažissa. ”Limbaži on pieni kaupunki, joka teininä tuntui joskus liian pieneltä”, hän sanoo. Pienen kaupungin koosta huolimatta kaupungissa riitti kulttuuriaktiviteettejä. Gundegan vanhemmat eivät olleet muusikoita, mutta he kuuntelivat paljon musiikkia ja ottivat Gundegankin mukaan klassisen musiikin konsertteihin. Innostus musiikkia kohtaan tarttui. Gundega muistaa yhden erityisen hetken lapsuudesta, jolloin hän ymmärsi olevansa kiinnostunut musiikista.
”Kerran kokeilin serkkujeni luona pianoa. Pidin ajatuksesta, kuinka se synnyttää ääniä”. Havainnon jälkeen, kun Gundega oli 6-vuotias, hän pääsi musiikkikouluun soittamaan pianoa. Vaikka joskus lapsista soittotunnit saattavat tuntua väkinäisiltä, vanhempien ei tarvinnut koskaan pakottaa Gundegaa soittamaan pianoa. Tilanne vaikuttaa olleen päinvastainen,
” Kun Limbažissa alkoi klassisen musiikin kitaran kurssit lapsuudessa, halusin mennä myös sinne”. Klassinen kitara tuli pianon soiton oheen 11-vuotiaana. Kitaran soiton opettaja oli monipuolinen kitaristi, joka soitti myös sähkökitaraa ja opetuksessa oli avoin tunnelma kokeiluille, Gundega sanoo, ja muistaa edelleenkin kiitellä, kuinka inspiroivia opettajia Limbažin musiikkikoulussa oli. Myös menestyminen soittokilpailuissa kannusti Gundegaa eteenpäin.
Lukiossa Gundega kirjoitti musiikkiopintojen lisäksi kirjallisuuslehteen. Lukiossa painotettiin matematiikkaa ja ohjelmointia, mutta määrätietoinen Gundega pysyi vahvasti visiossaan työstä musiikin parissa. ”Tullakseen hyväksi missä tahansa, täytyy keskittyä siihen ja tehdä työtä tavoitteiden eteen”, hän muistuttaa. Usein teini-iässä klassisen kitaran tai pianonsoittoa uhkaa myös muut vaarat, koska moni haksahtaa kapinapäissään soittamaan jotain populaarimpaa tai alkaa unelmoida rock-tähteydestä. Kuinka vältit hevin, punkin ja grungen vaikutukset nuoruudessasi?
Gundega naurahtaa hölmölle kysymykselleni ja vastaa: ”Saatoin kyllä kokeilla hieman soittaa jotain Nirvanan biisejä, mutta olin kuitenkin tosi innostunut klassisesta kitarasta”.
Kansainväliselle uralle lukion jälkeen
Limbažista olisi ollut helppo suunnata alle sadan kilometrin päässä sijaitsevaan Riian taideakatemiaan, mutta musiikkipedagogiaan keskittyvät opinnot eivät esiintyväksi taiteilijaksi halunnutta nuorta muusikkoa innostanut. Riiassa musiikin esittämiseen ja oman esiintymisen kehittämiseen liittyviä vierailuluentoja oli vain kerran kuukaudessa eikä se Gundegalle riittänyt. Vilnan musiikki- ja teatteriakatemiasta löytyi kiinnostava esiintymiseen suuntaava klassisen kitaran opintolinja, joten Gundega muutti Liettuaan. Opinnot etenivät hyvin ja opetus oli Gundegan mukaan inspiroivaa. Opiskelu ulkomailla, vaikkakin ihan lähiseuduilla, asettaa kuitenkin kielellisiä haasteita.
AmbraDuo. Ambra on kaskelotin suolistosta peräisin oleva erite. Sitä on historiallisesti käytetty hajuvesien lisäaineena, sanotaan Wikipediassa. Ieva ja Gundega viittaavat sillä kuitenkin kullankeltaiseen meripihkaan, jota kerätään Latvian ja Liettuan rannoilta.
“Kun menin liettuaan, en osannut kieltä, ja alku oli vaikeaa. Aluksi puhuin englantia, mutta tuntui hölmöltä puhua englantia naapurimaassa. Sitten päätin sanoa kaikille kollegoille ja opettajille, että puhun vain liettuaa ja pakotin itseni puhumaan liettuaa”
Kahden opiskeluvuoden jälkeen Gundegalle avautui mahdollisuus Erasmus-opiskelijavaihtoon. “Minulla on ollut pitkään unelma osata espanjaa. Minulla tuli viimeinkin mahdollisuus myös siihen.”
Espanjasta löytyy muitakin hyviä syitä klassiselle kitaristille, sillä kitara on syntynyt Iberian niemimaalla, ja monien kielten sana kitaraa tarkoittava on peräisin espanjan kielestä. Gundega tarttui mahdollisuuteen ja tie vei Vigoon Espanjaan. Vigossa opiskellessaan Gundegaa opetti Margarita Esparcasta. Jälleen kerran yksi kannustava ja opiskelijaa innostava opettaja. Esparca on kansainvälisesti tunnettu klassisen kitaran taituri, jota esimerkiksi Helsingin Sanomien kriitikko Veijo Murtomäki ylistää muusikkona, joka ”ei vain soita vaikeita kappaleita moitteettomasti, vaan sykkii musiikkia ja on löytänyt soittimen sielun jäännöksettömästi”.
”Opetustapa on vähän erilainen, mutta kitaran soittaminen on kansainvälistä ja samanlaista olinpa Baltiassa tai Espanjassa. Soittajan oma persoonallisuus on tärkeämpää kuin kansallisuudet”, kuvailee Gundega, kun pyydän häntä analysoimaan jotain kansallisia erityispiirteitä kitaran soittamisesta ja sen opettamisesta.
Gundega Graudiņa suuntaa kohti Brysselin vapaita ääniä
Maisteriopintoihin Gundega suuntasi Kuninkaaalliseen konservatorioon Brysseliin. Samaan opinahjoon lähti myös liettualainen klassinen kitaristi Ieva Baltmiskyte, jonka kanssa he muodostivat vuonna 2012 Ambra duon. Duo on keikkaillut pääasiassa Belgiassa. Klassisen kitaran opintojen lisäksi Gundega aloitti luutun soiton ja perehtyi äänen synteesiin.
Brysselin kokeellisen musiikin kenttä on hyvin elävä. Aktiivinen toiminta levittää innoitusta ympärilleen ja vaikutteet tarttuivat myös maisteriopintoja tekevään Gundegaan. Hän laajensi ilmaisuaan klassisesta musiikista vapaan ja kokeellisen äänitaiteen puolelle. Mikä sai akateemisen, klassiseen musiikkiin keskittyneen muusikon kiinnostumaan akustis-elektronisesta musiikista, vapaista äänistä ja ääniteoksista?
Modulute livenä Brysselissä. Gundega Graudiņa soittaa luuttua ja Björn Jauss käsittelee ts. moduloi luutusta tulevia äänisignaaleja. Kokoonpanon nimi tulee modulaatiosta ja luutusta.
« Löysin akusmaattisen musiikin ensimmäisen kerran, kun menin konserttiin, jossa ei ollut soittajia, vain kaiuttimia eri tasoilla ja eri puolella yleisöä. Kaikki se estetiikka oli minulle uutta ja kiinnostuin siitä todella paljon. Ajattelin ensin, että miksi ihmeessä en ole kuullut tällaisesta aiemmin. Se on oli voimakas kokemus, sanoo Gundega.
Konkreettista musiikkia
Brysselissä Gundega kiinnostui myös vapaasta improvisaatiosta ja konkreettisesta musiikista (ranskaksi musique concrète), jota voidaan pitää soittimilla soitetun abstrakti musiikin vastakohtana. Abstraktissa musiikissa teos sävelletään ensin ja soitetaan vasta sitten, ja konkreettinen musiikki sävelletään äänien keräystyön jälkeen. Ääniä saatetaan myös muokata nopeuttamalla, hidastamalla, soittamalla takaperin tai muilla digitaalisen syntetisoinnin keinoilla.
Konkreettiseksi musiikiksi voisi luokitella esimerkiksi kappaleen Voyages Contigus, jonka Gundega on julkaissut Innerscape-albumilla. Se on efektoituja junan ääniä, kuulutuksia, kuiskauksia, hälyä, ihmisten ääniä yhdistelevä teos ja kolmeminuuttinen tutkimusmatka italialaiseen ääniympäristöstä.
Klassisessa musiikissa on totuttu soittamaan nuoteista ja monille niistä irtoaminen ja improvisaatio voi olla vaikeaa. Kuinka vaikeaa improvisaatio on ollut?
« On vapauttaavaa olla soittamatta nuoteista, mutta …, sanoo Gundega ja pitää miettimistauon. Mutta on niissä paljon samanlaistakin. Nuotit on aseteltu valmiiksi, mutta vielä siihen jää lukuisia muuttujia, joihin soittaja voi vaikuttaa. Mutta vapaassa improvisaatiossa parametrien määrä on luonnollisestikin aivan eri tasolla »
Akusmaattisen musiikin löytäminen sai Gundegan miettimään laajemmin mahdollisuuksia käyttää ääntä sävellyksissään ja etsimään uusia äänimailmoja myös kitarasta ja luutusta totuttua soittotapaa muuntelemalla. Tästä syntyi tuorein kokoonpano nimeltä Modelute. Duossa soittaa myös belgialainen äänitaiteilija Björn Jauss. Modelutessa yhdistyvät keskiaikainen kielisoitin ja nykyaikainen digitaalinen äänenkäsittely, jonka avulla akustisen äänilähteen ääniaaltoja muunnellaan. Modelute soitti ensimmäisen keikan keväällä 2017 Brusselissä kokeelliseen musiikiin keskittyvillä Modular-festivaaleilla.
« Teimme kaiken alusta lähtien yhdessä Björnin kanssa. Se on vaatinut paljon improvisointia yhdessä ja sitten löytyneiden ideoiden kanssa jatkotyöskentelyä. Meillä on kappaleissa sovittu rakenne, mutta ne sisältävät myös vapaan improvisaation osia. Lopulta niitä täytyy kokeilla konserteissa, että näkee toimivatko ne. »
Useista erilaisista projekteistaa klassista kitaramusiikkia soittava AmbraDuo on edelleen pääasiallinen projekti ja pääinstrumenttinä säilyy edelleen klassinen kitara. Gundega on soittanut orkestereissa ja solistina monenlaisia konsertteja erilaisilla instrumenteilla useassa Euroopan maassa. Mikä konserteista on jäänyt erityisesti mieleen?
« En pysty sanomaan yhtään sellaista. Olen tehnyt niin monenlaisia juttuja. Jokainen keikka on aina kiinnostavampi kuin edellinen. »
Onko kiinnostavin keikka siis vasta tulossa?
« Joo, se on juuri se, joka tulee olemaan Fiskarsissa! sanoo Gundega Graudiņa ja nauraa.
______________
Rozentals-seuran jäsenretki Fiskarsiin Gundegan konserttiin on la 30.9. Lue MATKAOHJELMA ja ilmoittaudu mukaan!
______________
Rozentals-seuran tukemalla residenssijaksolla ovat aikaisemmin olleet vuonna 2015 kuvataiteilija Eva Vēvere ja vuonna 2016 korusuunnittelija Rasma Pušpure.
