Herkuttelua Liepājassa ja Liepājan liepeillä

Kuvia ruokaa esittävistä valokuvista

Tänä koronakesänä en matkusta Kuurinmaalle, josta on viime vuosina tullut minulle myös eräänlainen matka lapsuuden maailmaan. Lapsuuden perheessäni ruoan kasvatus kotitarpeiksi oli tärkeää, osin pakon sanelemaa, mutta myös suuren kiinnostuksen kohde. Suvun piirissä puutarhaviljely oli arvossaan. Olen oppinut arvostamaan konstailemattomatonta ruokaa, jonka salaisuus on tuoreus, taito viljellä maukkaita vihanneksia ja taito valmistaa niistä maukasta ruokaa.

Herkkupäivä alkaa Kapsēdessa kuten muutkin päivät keittiön pöydän ääressä maanmainiolla kaurapuurolla, Herkuless-kaurahiutaleista valmistettuna ja muutamalla mansikalla höystettynä. Lisäksi voimaannuttavaa tyrninektaria, kahvia sekä voileipä, jonka päällä pikasuolattuja avomaankurkkuja. Pöydässä on tietenkin myös rahkaa, biezpiens.

Puutarhakatselmuksen ynnä muiden aamuun liittyvien toimien jälkeen sonnustaudutaan Liepājaan hankkimaan mahdollisimman hyviä ja tuoreita aineksia lähipäivien aterioihin.

Liepājaan päästyä on välttämätöntä poiketa ensin miettimään ostoslistaa kahvikupin äärellä Kuršu ielalla Boulangeriessa. Hurmaava sokkeloinen pieni talo tarjoaa nimensä mukaisesti ranskalaisen leipomon herkkuja aika korkealla hinnalla, mutta joka hinnoista huolimatta on aina täynnä.

Mikäli ruoanhankinta ei suuntaudukaan Liepājaan vaan läheiseen Grobiņaan, mietintäkahvit nautitaan Lielā ielalla pienessä somassa leipomossa, josta saa erinomaisia latvialaisia leivonnaisia kuten erilaisia piirakoita ja hunajakakkua. Lielā ielan varrella on myös oivallinen lihakauppa.

Hyvin valmistautuneena suunnataan Liepājan torille, Pētertirgukselle, joka on vilkas ja suosittu ostospaikka. Laaja osa torialueesta on katettu ja auringolta ja sateelta suojaavan katoksen alla viljelijät myyvät omia tuotteitaan. Toisaalla torialueella sijaitsevat pääasiassa tuontivihannesten ja tuontihedelmien jälleenmyyjät, kukkatori, vaatteet, kengät, lelut ja vaikka mitä. Miniäni tarkka katse löytää katetulta torialueelta etsimänsä, tuolla pöydänpätkällä rouva Vērgalesta myy parhaat mansikat, jos ne ovat siltä päivältä loppu, vähän kauempana rouva Rucavasta myy myös hyviä mansikoita. Vanha setä tuossa rivissä myy hyviä ja edullisia perunoita. Liepājan seudulla kasvatetaan erityisen herkullista perunaa!  Tuolla pöydällä rouva myy suurissa lasipurkeissa pikasuolattuja kurkkuja, parin päivän vanhoja, viikon vanhoja tai vielä vanhempia, kaikkia pitää maistaa. Maukkaita auringon kypsyttämiä monenmuotoisia ja monenvärisiä tomaatteja myydään tuolla kauempana, samoin paprikoita. Kesäkurpitsoita löytyy monen viljelijän pöydältä. Joku myy kantarelleja, tilli ja valkosipulit ovat välttämätön ostos, latvialaisessa keittiössä tilli sopii lähes kaikkeen. Tarhasuolaheinää löytyy eräältä rouvalta, sitä tarvitaan aika paljon illan keittoa varten. Ja sipuleita. Tämä kaikki vaatii puikkelehtimista toripöytien välissä edestakaisin, mutta kierrellessä valkenee mitä kaikkea ihanaa, elinvoimaista ja herkullista maa tuottaakaan.

On suuri sääli, jos Kiinan ruokatorien koronatartuntojen säikäyttäminä muutamme  käsityksiämme toreista ostospaikkana. Liepājan torin kaltaisten mainioiden ja edullisten torien soisi säilyvän aina.

Vielä hankitaan hallista savulihaa keittoon, herkullista makkaraa, rahkaa ja käydään katsomassa alakerrassa kaloja. Jos halutaan erityisen herkullista savukalaa, ajetaan jonain päivänä Pāvilostaan, jossa on erinomainen kalakauppa.

Lounaalle mennään mahdollisesti viehättävään Pastnieka Mājaan Friža Brīvszemnieka ielalla, jossa ruokalistalla on kaikkea pizzasta perinteeseen. Sitä ennen voidaan poiketa nauttimaan silmänruokaa Mākslas lādessa, joka myös on samalla kadulla. 

Jos Pastnieka māja on täynnä ja on vielä suoritettava hankintoja kanavan lähellä Rimissä voidaan poiketa Kafejnīca Darbnīcaan Lielā ielalla, jossa hauskan ronskissa ympäristössä saa maukasta ja kekseliästä syötävää.

Suomalaiselle mukava kokemus on ollut Lotte-kahvilat, jossa saa hyvää ja monipuolista kotiruokaa hyvin edullisesti. Lottekahviloita löytyy useampia, ainakin Pētertirguksella ja kanavan varrella Rimin yhteydessä. Suomessa mielestäni ei enää ole vastaavia kansanpaikkoja.

Kotona Kapsēdessa ehkä odottaa laatikollinen naapurin puutarhasta poimittuja mehukkaita kirsikoita, joista urakalla poistetaan kivet ja joista keitetään maukasta hilloa. Sitä kulkeutuu myös Suomeen talven herkkuhetkiiin.

Illan kruunaa Bumbieren puutarhassa avotulella keitetty suolaheinäkeitto, jonka kanssa nautitaan pieni ryyppy ja tummaa leipää hyvässä seurassa koirien kirmatessa ympärillä.

Teksti ja kuvat: Leena Tuokko

 

 

Historiallinen yrttilikööri on Latvian aarre

Rīgas Melnais Balzams eli Riian musta balsami on satoja vuosia vanha yrttinen juoma.

Reseptin keksijä oli riikalainen apteekkari Abraham Kunze, ja sekoitus onkin ollut niin makoisa että latvialaisten herkkujuoma on napsinut satoja alan palkintoja vuosien aikana.

Herra Kunze käytti alkuperäisessä reseptissään 24 eri ainesosaa jotka koostuivat juurista, yrteistä, kasvinosista, mausteista sekä öljyistä. Kunze ei loihtinut menestysreseptiään salamana, vaan hän aloitti uutteiden sekoittelun jo vuonna 1737. Vasta viisitoista vuotta myöhemmin hän oli tyytyväinen kokonaisuuteen, ja täydellisen sopusuhtainen yrttien sekoitus näki päivänvalon vuonna 1752.

Turhan vaatimaton ei apteekkari ollut, vaan hän sanoi keksintönsä auttavan lähes kaikkeen; malariasta flunssaan, sotavammoista ruoansulatusvaivoihin.

Aivan tuulesta temmattu ei väite ilmeisestikään ollut.

Latviassa vieraillessaan Venäjän keisarinna Katariina Suuri sairastui. Kyse oli eri teorioiden mukaan joko tavallisesta vatsataudista tai myrkytyksestä. Hänen brittiläinen henkilääkärinsä oli neuvoton, mutta Kunze tuli apuun kaikkeen auttavan balsaminsa kanssa. Keisarinna nousi sairasvuoteeltaan parantuneena kuin ihmeen kaupalla.

Tapahtuman jälkeen apteekkarin yrttijuomasta tuli valtavan suosittu, ja sen Euroopan valloitus oli alkanut. Tästä seurasi kuitenkin suuri kopiojuomien aalto, kun rahanahneet puoskarit sekoittelivat omia mikstuurojaan. Keisarinna ärähti moisesta häväistyksestä, ja hän antoi Kunzelle yksinoikeuden juoman valmistamiseen kymmeniksi vuosiksi.

Tarkoin varjeltu salaisuus

Kunzen jälkeen reseptin tarkka sekoitus oli vain liköörimestarin ja hänen muutaman apulaisensa hallussa.

Kunzen jälkeen perinteitä jatkoi Albert Wolfschmidt, ja juoman valmistus sai teollisemmat puitteet.

Ensimmäisen kansainvälisen palkinnon Riian musta balsami sai Pietarissa vuonna 1847.

Juomalle oli käydä huonosti saksalaisten vyöryessä Baltiaan toisen maailmansodan aikana, koska sodan melskeissä resepti melkein katosi.

Rauhan palattua Eurooppaan tehtaan entiset työntekijät löysivät repaleisia paperisilppuja, joissa alkuperäinen resepti oli ollut kirjoitettuna. He kursivat reseptin kokoon parhaansa mukaan, ja siitä lähtien se on ollut muuttumaton.

Luonnonyrttien ilotulitusta

Tummaan likööriin tulee edelleen kunnon kattaus erilaisia luonnonantimia, kuten esimerkiksi yrttejä, mustikkaa, mustapippuria, vadelmaa, valeriaanaa, tammenkaarnaa, keltakatkeroa, koiruohoa, muskottia, rohtokalmojuurta, inkivääriä sekä perulaista balsamiöljyä.

Riian mustaa balsamia uutetaan veden ja viinan kanssa tammitynnyreissä neljän viikon ajan, jonka jälkeen siihen lisätään loput osat, kuten poltettu sokeri. Käsityön leimaa lisää myös balsamin pullot jotka ovat paksua savea. Tämä mahdollistaa sen kehittymisen vielä pulloissakin jopa puolen vuoden ajan.

Moneen taipuva juoma

Riian mustan balsamin maku jakaa mielipiteitä.

Joidenkin mielestä se on kuin kitkerää yskänlääkettä tai öljymäisen paksua tervaa, mutta vahvojen yrttijuomien ystävät kehuvat sen makua monimutkaiseksi ja kerrokselliseksi. Juoma on samaan aikaan sekä karvasta että makeaa.

Riian musta balsami on vahvaa; alkoholipitoisuus on 45 %, joten se on jämerämpää kuin muut markkinoilla olevat yrttijuomat.

Nykyään sitä saa myös eri makuisina. Sekä kirsikka -, espresso – että mustaviinimarjaversiot ovat miedompia ja makeampia kuin alkuperäinen balsami. Niissä on prosentteja 30, ja ne ovat myös erinomaisia juomasekoituksen pohjia.

Toki Riian mustaa kultaa voi raakanakin nauttia, mutta suosittu latvialainen tapa on sekoittaa sitä kuumaan mustaviinimarjamehuun. Tämän sekoituksen uskotaan toimivan flunssaan paremmin kuin mikään muu. Tymäkkä juoma pitää kavereinaan myös teetä ja kahvia. Jotkut lorauttavat sitä jopa jäätelön päälle.

Riian mustaa balsamia tehtailee Latvijas Balzams. Suomesta juomaa ei ikävä kyllä saa. Lähin ostospaikka on Tallinna.

Yrttijuomaa valmistetaan neljä miljoonaa pulloa vuodessa, ja sitä myydään yli 30 maassa. Yhdysvallat oli asiassa jälkijättöinen, ja siellä jakelukanava aukeni vasta vuonna 2019.

Kun pullollisen tuhtia likööriä saa käteensä, kannattaa käydä osoitteessa www. rigablack.com, jossa on yrityshistorian lisäksi myös kymmeniä erilaisia cocktail – reseptejä; aina klassikkodrinkeistä herkullisiin jäätelöjälkiruokiin. Sieltä löytyy myös koreiden erikoiscocktailien reseptejä, joilla latvialaiset baarimestarit ovat osallistuneet kansainvälisiin kilpailuihin.

Riian musta balsami on ihastuttava, historiallinen latvialainen tuote josta maan kannattaakin olla ylpeä.

Teksti: Katarina Boijer
Yläkuva: Mark Landman / Unsplash
Pikkukuva: Jenni Kallionsivu